Uskontunnustus jakaa mielipiteitä
Teologian tohtori Raine Haikarainen kysyy, pitäisikö ”liian epätodellisten” kohtien karsiminen uskontunnustuksesta aloittaa heti ensimmäisestä lauseesta eli siitä, kuka maailman on luonut. Sanoisin, että kun halutaan muuttaa tai typistää sanamuotoja, harvoin silloin poistetaan itse päälause. Jos niin oleellinen asia poistettaisiin uskonnon perusteista, niin mitä silloin koko uskonnosta jäisi jäljelle? Miksi silloin enää olisi aihetta ylipäätään uskomiselle, että on tietty mahti, jonka vaikutusvalta maailmassa on suuri, vaikka emme oikein tiedä, miten ja missä määrin se käytännössä toteutuu?
Tapahtumien vertauskuvat ja symbolit ovat kyllä hyvä keino selitysten antamiseksi, mutta niihinkin pätevät loogisen ajattelun taustat. Yhtä vähän kuin maailman synnyn uskotaan tapahtuneen vain itsestään ja sattumoisin, tuntuu mahdottomalta esimerkiksi sanonta ruumiin ylösnousemus. Mikäli sillä tarkoitetaan Raamatun kertomusta Jeesuksen näyttäytymisestä kuolemansa jälkeen opetuslapsilleen, tämäkään ei vakuuta. Sen sijaan sanonta, että jollain oli ollut suojelusenkelinsä apunaan, kun selvisi uhkaavasta vaarasta, voidaan mieltää hyvänä vertauksena sille, että asianomainen oli ollut ”korkeammassa käressä”, vaikka enkeleihin ei usko.
Mielestäni suunnistaminen tulevaisuuteen ei millään lailla helpotu sillä, että uskoisimme kuvitelmaan, että ruumiin ylösnouseminen kuuluisi maailman tosiseikkoihin. Sielu ruumiin sijasta kuulostaa paremmalta, mutta tiedämmekö, mikä sielu tosimielessä on? Realistinen näkemys elämän tarkoituksesta on juuri tämä elämä, jossa elämme. Miten se toteutuu, riippuu paljon myös meistä itsestämme.
Harry Blässar
Helsinki
Harry Blässar (K&k 12.12.) haluaisi käydä käsiksi kirkon oppirakennelmiin ja keskittyä käyttäytymisohjeisiin. Kristinusko on kuitenkin enemmän kuin elämistä annettujen neuvojen mukaisesti. Sen lupaus on elävä suhde Jumalaan yhteydessä, jonka Jeesuksen Kristuksen sovitustyö on tehnyt mahdolliseksi.
”Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta”, viittaa siihen, että Poika ei saanut alkuansa kohdussa niin kuin tavalliset ihmiset. Hän on aina ollut ja Hän on aina oleva Jumalan Sana, kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona.
Siinä on rauha, että Hän maksoi hengellänsä velan, mikä meidän tahtomme vapautta sitoo. Siinä on hyvä tahto, kun Pyhä Henki tekee ihmisestä Kristuksen seuraajan herättäen tässä halun palvella Jumalaa. Ruumiin ylösnouseminen on lupaus, joka antaa perusteen rakastaa Jumalaa pelkäämättä kuolemaa. Omistaessaan toivon astua taivaselämään täydellisenä omana itsenään, voi sielu, jolla käsitetään sekä hengen että ruumiin olemus, antautua maallisista vaivoista huolimatta kokonaan Pyhän Hengen mukaiseen elämään.
Lausuessamme yhteen ääneen uskontunnustuksen lähestymme Jumalaa sekä yksilöinä että yhtenä Kristuksen ruumiina, vastaamme ”tahdon” iankaikkiselle liitolle, jota Hän rakkaudessaan ihmisille tarjoaa ja vahvistamme toisiamme yhteydessä toisiimme sekä rohkeudessa seistä maailman paineen edessä uskomme takana.
Parannus lahjaksi saamamme elämän sisältöön olisi se, että kävisimme käsiksi rakennelmiin, jotka ovat päässeet sydämissämme nousemaan Herramme ja meidän itsemme välille.
Joosef Lakopoulos
Joulun aikoihin minua puhutteli erityisen paljon Nikean uskontunnustuksen todistus Jeesuksesta. Siinä todetaan, että Jeesus on ” valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi”.
Vuosisatojen aikana teologit ovat valottaneet meille sanankuulijoille Jeesuksen jumalallista puolta. Tiedämme, että suuri Jumala on salattu, ja hänen suuruutensa voi joskus käydä yli ihmisen ymmärryksen.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt Jeesuksen katseleminen biologisena ihmisenä. Mielestäni ihmiseksi syntymiseen vaaditaan sekä mies että nainen. Esimerkiksi kaksi naista eivät voi saada keskenään lasta.
Mitä pahaa siinä olisi, että Jeesuksella olisi ollut myös biologinen isä? Ehkä joku luonteeltaan salaperäisyyteen taipuvainen, oppinut mies. Myös tähän kysymykseen rakas Raamattumme, varsinkin Uusi testamentti, tarjoaa esimerkiksi salapoliisin taipumuksia omaavalle henkilölle kiintoisaa tutkimusaineistoa.
Ritva Jokinen
Jaa tämä artikkeli: