Petetyksi ja pettäneiksi tulleita. 1990-luvun alun kyselytutkimuksissa 37 prosenttia miehistä ja 28 prosenttia naisista kertoi olleensa uskoton viimeisimmän parisuhteensa aikana. Kuva: Hans Eiskonen
Uskottomuuden haavoista voi toipua
Kumppanin uskottomuus yllättää täysin liki kaikki petetyksi tulleet, sanoo uskottomuutta tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori Annikki Kaikkonen.
Uskottomuuden paljastuminen on luultua useammin pitkäkestoinen, traumaattinen kriisi. Yhdessä hetkessä maailma näyttää täysin erilaiselta kuin se on siihen saakka ollut. Käsitys, jonka mukaan "minä olen hyvä, ja elämä ja maailma ovat hyviä", voi romahtaa kuin korttitalo.
Uskottomuus on yleisin syy siihen, että avioliitot kariutuvat. Vuosittain vanhempiensa eron kokee 30 000 lasta. Hyvä uutinen on, että parhaiten selviytyvät vaikeistakin vaiheista lapset, joiden arki ja ihmissuhteet säilyvät ennallaan vaikeuksista huolimatta.
– Riskialtteinta on nuoren perheen muotoutumisvaihe ruuhkavuosineen ja työpaineineen. Pettäneeksi tullaan matkatöissä, johtavassa asemassa tai itsenäisissä erityisasiantuntijatehtävissä. Näyttämöinä ovat muun muassa seminaarit, laivaristeilyt ja lomamatkat, sanoo uskottomuutta tutkinut Annikki Kaikkonen.
Kaikkonen on yhteiskuntatieteilijä ja psykoterapeutti, joka on myös kirkon perheneuvoja. Hänen uskottomuutta käsittelevä väitöskirjansa hyväksyttiin Lapin yliopistossa kesäkuussa.
Kaikkonen kuvaa tutkimuksessaan suomalaisten uskottomuuskokemuksia ja parisuhdemoraalia sekä petetyksi että pettäneiksi tulleiden näkökulmasta. Hän syvähaastatteli eri puolilta Suomea 24 naista ja 16 miestä, jotka olivat 23–60-vuotiaita.
| Arvot muutoksessa. Asenteet uskottomuutta kohtaan ovat kiristyneet, mutta samaan aikaan siitä puhutaan normaalina treffikulttuurin muutoksena, Annikki Kaikkonen sanoo. Kuva: Esko Jämsä |
Trauma rikkoo tasapainotilan
Tutkimusjoukossa oli kuusi paria, jotka olivat yhdessä kriisin jälkeen. Parisuhteen jatkumista näytti ennustavan pitkä pariterapiasuhde, jossa oli löydetty yhteistä näkemystä siitä, mitä on tapahtunut ja miksi. Suurin osa selitti uskottomuutta omalla tai kumppanin perhetaustalla.
– Mitä useampi selviytymiskeinokanava on käytössä, sitä parempaa toipumista se ennustaa, Annikki Kaikkonen sanoo.
Moni selviytyy liikkumalla, hankkimalla tietoa, suremalla tai turvautumalla sosiaaliseen verkostoon. Oman luovuuden ja kulttuurin merkitys on tärkeä.
– Monet kirjoittavat, kuuntelevat tai tuottavat musiikkia, piirtävät, maalaavat tai tanssivat itsensä kriisistä eteenpäin. Toiset kuntoilevat, uivat, patikoivat tai pyöräilevät kriisin läpi, Kaikkonen sanoo.
– Perheneuvoja Annikki Kaikkonen
Traumaattiselle kriisille on Kaikkosen mukaan tyypillistä, että petetty voi muistaa vielä vuosienkin jälkeen valokuvamaisen tarkasti ja minuutilleen, kuinka puolison uskottomuus paljastui.
– Trauma on kokemus, joka ylittää psyykkiset puolustusmekanismit ja inhimilliset selviytymiskeinot. Trauma rikkoo kehon ja mielen tasapainotilan. Kriisin ytimessä voidaan huonosti, Kaikkonen sanoo.
Ruokahalu voi kadota ja paino pudota lyhyessä ajassa kilokaupalla. Moni oksentaa ihan konkreettisesti omaa pahaa oloaan ulos. Myös itsemurha-ajatukset voivat tulla mieleen.
Kaikkosen mukaan alkuun on tärkeintä pysytellä hengissä päivä kerrallaan. On syötävä ja saatava nukutuksi.
– Tukeudu kaikkiin, jotka voit saada rinnallesi vaikeimpina hetkinä. Älä jää tarpeettomasti yksin. Pidä huoli siitä, että lasten arki jatkuu normaalisti. Rekrytoi kaikki kummit, mummit ja ystävät, Kaikkonen neuvoo.
Hyvä suhde lapsiin auttaa toipumisessa
Kaikkosen toipumis- ja selviytymistarinoissa edetään epifaniakokemusten (ilmestyksenomainen paljastuminen) ja isojen taitekohtien kautta, joissa myös isojen muutosten ja kasvun mahdollisuus korostuu. Varsinainen toipuminen voi viedä jopa vuosia, mutta toimintakykyiseksi palautuminen voi silti tapahtua nopeasti.
– Moni suomalainen hakee nukahtamislääkereseptin ja menee töihin vaikka pää kainalossa. Työroolissa ihminen saa arvostusta omassa ammatti-identiteetissään, kun muut osa-alueet ovat hauraita ja koetuksella, Annikki Kaikkonen sanoo.
Työpaikolla olisikin hänen mukaansa hyvä olla joustoa liukumien tai osa-aikaisuuksien muodossa, jotta puolikuntoinenkin pystyisi käymään töissä.
Alkuun on tärkeintä pysytellä hengissä päivä kerrallaan. On syötävä ja saatava nukutuksi."
– Perheneuvoja Annikki Kaikkonen
Petetyksi tulleiden pienten lasten vanhempien toipumiskertomuksissa korostuu hyvä tunnesuhde omiin lapsiin. Tukipilareita ovat työn ja lasten lisäksi hyvä suhde omiin läheisiin, ystäviin ja työtovereihin sekä ammattiapu. Pariterapian tarjonta on kuitenkin riittämätöntä kysyntään nähden.
– Hyvälle selviytymiselle on ominaista, että pystyy aikanaan liittämään kriisin yhdeksi osaksi oman elämänsä tarinaa. Jos tapahtumissa ja kokemuksissa pystyy edes jossain määrin näkemään jotain myönteistä tai opittavaa, on jo pitkällä toipumisessa. Tässä auttaa empaattinen, sinnikäs keskustelu, jossa tapahtunutta kerrotaan ja jäsennetään yhä uudelleen ja uudelleen, Kaikkonen tähdentää.
Nopeasti toimintakykyisiksi palautuvat näkyvät Kaikkosen mukaan säilyttävän kyvyn luoda uutta. Heillä säilyy huumorintaju, pyrkimys laajentaa omaa toiminta-aluettaan ja esimerkiksi kokeilla uusia rooleja ja ihmissuhteita vaikkapa uusien harrastusten parissa.
– Monet keksivät ahdistukseen pähkähulluiltakin kuulostavia selviytymiskeinoja. Samaan aikaan usein etsitään luovasti uutta tietoa, joka auttaa selviytymään eteenpäin.
Hannat, Matit ja Traumatarinat
Annikki Kaikkosen tutkimushaastatteluissa eräänlaisia selviytymistarinoita kertoivat myös ne miehet ja naiset, jotka olivat aina onnistuneet olemaan paljastumatta. Tutkija kuuli yksityiskohtaisia kuvauksia seksipalveluiden ostosta tai keinoista, joilla eri elämänkenttien pitäminen erillään toisistaan oli onnistunut. Tämä onnistui mielen tasolla tapahtuvan lohkomisen ja kaksijakoisuuden avulla sekä eri roolien, normien ja naiskäsitysten suojissa.
Kaikkonen tutkii uskottomuusilmiön ääripäitä, mutta välttää vastakkaisasettelua ja kärjistämistä. Tutkimuksen punaisena lankana on eettisyys ja ilmiön eri puolien välinen dialogi, vuoropuhelu.
Uskottomuuden tyyppitarinoiksi nousevat "Hannat" eli petetyksi tulleet pienten lasten äidit, "Matit" eli kroonisesti pettäneeksi tulleet ja Traumatarinat.
– Paljastumisesta seuranneiden traumaattisten kriisien kärsimyksen taustalta avautuu varhaisempien traumakokemusten kärsimys ja kerroksisuus. Uskottomuusryppäät voivat olla traumaa toistavaa käyttäytymistä, jonka pohjana on lapsuusaikainen kokemus kaltoin kohtelusta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä, Kaikkonen kertoo.
Eri puolilta Suomea tulevien eri-ikäisten Hannojen kokemukset ja uskottomuuden tuottaman kriisin kuvaukset ovat häkellyttävän yhdenmukaisia. Naisten yhteistä sosiaalista muistia petetyksi tulemisen mahdollisuudesta ei näytä olevan olemassa. Riskiä ei liitetä elämänvaiheeseen, jossa se tavallisimmin tapahtuu.
– Hannat jäävät syvistä pettymyksistä ja loukkaantumisista huolimatta enimmäkseen uskomaan rakkauteen, vaikka heidän elämänsä tärkein rakkaustarina murtuikin, Kaikkonen sanoo.
Matit kertovat rakastavansa kumppaneitaan, joita pettävät. Mattien kokemukset viittaavat siihen, että toistuvasti pettäneeksi tulleilla on miesryhmänä jaettu sosiaalinen muisti, joka on keskenään erittäin tietoinen pettämisen lainalaisuuksista. Pettäminen on miehille sosiaalisesti sallitumpaa.
– Miesten keskinäinen ryhmädynamiikka on keskeinen pettämistä ylläpitävä ja salaava mekanismi, Kaikkonen toteaa.
Lähde: Annikki Kaikkonen: Tarinallisen tutkimuksen näkökulma suomalaiseen uskottomuuteen. Acta Universitatis Lapponiensis nro 302.
"Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä"
Annikki Kaikkonen puhuu väitöksessään vaikean ilmiökokonaisuuden luonnostelusta. Kansikuvassa luonnostelee Helene Schjerfbeckin Tyttö hiekkakuopassa. Tutkijan metaforana Annikki Kaikkonen puhuu väitöksessään vaikean ilmiökokonaisuuden luonnostelusta. Kansikuvassa luonnostelee Helene Schjerfbeckin Tyttö hiekkakuopassa. Tutkijan metaforana on toiminut myös tarina toisesta maahan piirtelijästä ja luonnostelijasta eli Johanneksen evankeliumissa kuvattu Jeesus, jonka luokse tuodaan niin sanottu syntinen nainen.
"Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: 'Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?'. He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: 'Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.' Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: 'Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?' 'Ei, herra', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." – Johanneksen evankeliumi 8: 3–11
Jaa tämä artikkeli: