Abiturientti Anna Saari valmistautuu lakkiaisiinsa. Juhlapaikkana toimii asukastalo, ja kesätyöpaikkakin on tiedossa juhlien jälkeen. Kuva: Sirpa Päivinen
Uuden oppiminen ei lopu koskaan, mutta jonain päivänä opiskelija on VALMIS!
Puusepäksi valmistuva Kaj Leino juhlii vasta kun saa töitä. Ylioppilaaksi pääsevä Anna Saari katsoo luottavaisena tulevaisuuteen.
Kaj Leino on kiinnittämässä puusohvaan selkänojan pienoja. Niiden on oltava suorassa ja istuttava millilleen. Otteet ovat varmoja, ja olemuksessa alkaa olla mestarismiehen karismaa. Tällaisia ominaisuuksia tarvitaan, kun toiveissa siintelee ura itsenäisenä käsityöläisenä ja yrittäjänä.
Leino on valmistumassa puusepäksi Vaihtoehtoisesta ammattikoulusta Herttoniemestä. Takana on puolentoista vuoden työpainotteinen opiskelu, ja edessä on loppututkinto, johon sisältyy sekä teoria- että työstämiskoe. Kokelas saa käsiinsä piirustukset ja materiaalin sekä tietyn tuntimäärän aikaa valmistaa piirustuksissa tarkoitettu esine. Kun tutkinto on suoritettu hyväksyttävästi, koululla järjestetään kakkukahvit, ja uudet puusepät saavat diplomit käteensä.
– Lähden sen jälkeen perheen kanssa pariksi viikoksi purjehtimaan. Samppanjan kilistämisen aika tulee vasta sitten, kun oman alan töitä on niin, että niillä elää, Kaj Leino toteaa.
Työpainotteinen opiskelu maistui
Kolmekymppisen perheenisän tie puusepän oppiin on kulkenut pitkiä reittejä. Peruskoulun jälkeen hän hankki kokin ammattitutkinnon. Vaikka ruoanlaitto on hänen mielestään mahtavaa, kokopäivätyönä se ei kuitenkaan iskenyt. Leino teki töitä tehtaissa ja rakennustyömailla, kunnes joutui joksikin aikaa työttömäksi. Sitten hän kuuli Vaihtoehtoisen ammattikoulun työpainotteisesta opiskelusta, ja se alkoi heti kiinnostaa.
– Olen viihtynyt tosi hyvin. Tämä homma on vienyt mennessään. Kaveripiirissäni olen huomannut, että kiinnostus käsityöläisyyttä kohtaan on kasvamaan päin.
Vielä kun löytyisi asiakkaita ja tilaajia. Nykyisen taloustaantuman aikoina markkinat ovat hiljentyneet. Toivo on siinä, että ihmiset alkaisivat kestävän kehityksen hengessä suosia aitoja materiaaleja, tasokasta käsityötä ja yksilöllistä suunnittelua. Puusepältä tilattu huonekalu ei loppujen lopuksi tule juuri kalliimmaksi kuin huonekaluliikkeestä ostettu.
– Kaikkein mieluiten tekisin puutaidetta, Leino toteaa.
N äytteenä tällaisista taidoista hänen kupeellaan keikkuu puukko, jonka kahvan leikkauksien ja upotusten teossa on vierähtänyt tunti jos toinenkin.Espanjaan miettimään tulevaisuutta
Enää neljä yötä, sitten juhlitaan. Munkkiniemen yhteiskoulun abiturientti Anna Saari ja hänen perheensä ovat jo pitkällä valmisteluissa: leninki ja lakki on hankittu monta viikkoa sitten ja hyvin mankeloidut pöytäliinat odottavat pöydille levittämistä. Juhlapaikkana toimivan Malminkartanon asukastalon ikkunat on pesty ja kakut sekä voileipäkakut tilattu. Itse askarrellut kutsukortit Anna uskalsi laittaa postiin, kun tulokset varmistuivat.
– Odotamme noin neljääkymmentä vierasta. Asukastalo on hyvä juhlapaikka, kun talossa on iso astiasto valmiina, Anna Saari kertoo.
Anna on perhekuvioiden vuoksi asunut elämässään ympäri maailmaa, viimeksi yläasteikäisenä Moskovassa. Munkkiniemen yhteiskoulun lukion hän valitsi tuttujen vanavedessä, vaikka sinne oli kotoa Meri-Rastilasta melkein tunnin matka metrolla ja ratikalla.
– Aluksi en oikein ymmärtänyt, kun siellä niin hehkutettiin Muncca-henkeä. Kolme vuotta on tehnyt tehtävänsä, kai minäkin olen tullut munccalaiseksi…
Anna Saarelle ei ole täysin selvää, mitä hän haluaa tehdä ylioppilaaksi päästyään. Suuntaviivoja on toki mietittynä: se saisi olla jotain ihmisläheistä ja käytännöllistä. Sosiaaliala on yksi mahdollisuus, toinen voisi olla media. Syksyllä hän lähtee puoleksi vuodeksi pohtimaan vaihtoehtoja ja opiskelemaan espanjaa Malagaan. Matkarahoja hän tienaa kesän ajan tarjoilijana Ukko-Munkissa.
Tulevaisuus ei huoleta ylioppilastyttöä.
– Minulla on luottamus siihen, että löydän paikkani maailmassa. Taloustaantuma ei ole ainakaan vielä koskettanut minua mitenkään. Toki kaveripiirissä sen on huomannut, kun moni ei ole saanut kesätöitä.
Eikä nyt ole murehtimisen aika. Muu touhu on päällimmäisenä: on hankittava gerberat maljakoihin, laitettava kuohuviinit kylmään, katettava pöydät ja taiteltava lautasliinat. Kello kolmetoista lauantaina on lippu salossa ja kaikki valmiina suurta juhlaa varten.
Viime hetken vinkit kotijuhlaan
- Tavanomainen viikkosiivous riittää – juhlien tuoksinassa ei kukaan ehdi tutkimaan, kiiltääkö lattia tai onko kirjahyllyssä pölyä.
- Tyhjennä eteisen vaatekomero ja naulakot vieraita varten. Varaa riittävästi vaatepuita ja tarpeen vaatiessa varanaulakko.
- Varmista, että talonmies tai huoltoyhtiö vetää lipun salkoon.
- Jos jääkaappi tulee täyteen ruokia, viilennä juomat kylmälaukussa. Jäädytä kylmävaraajat tai jääpalat pakastimessa hyvissä ajoin.
- Huolehdi ruokien kylmäketjusta. Tuo salaatit, leikkeleet ja vastaavat pöytään mieluummin pienissä erissä kuin isossa vadissa, joka seisoo noutopöydässä monta tuntia. Tarjoiluvatien alle voit laittaa jääastian tai suuren litteän kylmävaraajan. Ottimet on syytä välillä vaihtaa tai pestä.
- Ota etukäteen esiin kaikki talon maljakot. Anna jollekulle tehtäväksi huolehtia kukkapakettien avaamisesta ja kukkien esille laittamisesta.
- Huolehdi, että WC:ssä on ylimääräisiä rullia WC-paperia ja puhtaita käsipyyhkeitä. Pumppupullossa oleva nestesaippua on juhlissa parempi vaihtoehto kuin palasaippua.
- Varaa sohvien ja tuolien lähelle pikku pöytiä tai jakkaroita, joille voi laskea kahvikupin ja lautasen.
- Sovi etukäteen, kuka valokuvaa, muutoin kameran käyttö saattaa unohtua. Huolehdi, että kameran akku on täynnä ja muistikortissa tilaa tai varalla on ylimääräisiä filmirullia.
- Sopikaa perheen kesken etukäteen, että ensimmäisten onnittelumaljojen jälkeen oma väki kilistelee vain alkoholittomia. Tällöin isäntäväki ei väsähdä kesken kemujen.
- Varaa esille toimiva kynä ja vieraskirja tai juhlia varten hankittu albumi. Siihen kerätään vieraiden nimikirjoitukset ja myöhemmin liimataan kuvat. Vuosien ja vuosikymmenten jälkeen sillä on suuri arvo!
Jaa tämä artikkeli: