Uushenkisyyden messuilla etsitään pyhyyttä
Espoon Dipolissa on tungos. Pienet esittelypöydät notkuvat kirjoja, kiviä, koruja, ikoneita, maalauksia ja hoitoesitteitä. Käytävillä puhutaan kanavoinnista, energioista, enkelien viesteistä ja chakrojen tasapainosta. Yhden hoitopöydän liepeillä kiemurtelee jono, omaa vuoroa aurakuvaukseen saa odottaa viitisentoista minuuttia.
Menossa on Minä Olen -messut, joille kokoontuu henkisyydestä kiinnostuneita ihmisiä ja erilaisten palvelujen tarjoajia ympäri maata. Päälavalla esitelmöidään valon parantavasta voimasta, astrologiasta ja elämänvirrasta. Esiintyy siellä myöskin pastori Mauri Nieminen puhumassa hengellisyydestä. Mauri Nieminen on paikalla Helsingin seurakuntayhtymän pyynnöstä paitsi messulavalla, myös pitämässä kirkon messukappelissa kontemplatiivista rukoushetkeä.
Kirkko on messuilla toista kertaa ja tarjoaa kiinnostuneille ääni- ja rukousmeditaatiota, hiljentymisen mahdollisuutta ja tilaisuuden keskustella rauhassa.
– Totesimme, että tämä on hyvä paikka kohdata henkisistä kysymyksistä kiinnostuneita ihmisiä. Esittelemme täällä kirkon omaa perinnettä meditaation ja hiljentymisen saralla. Moni ei tiedä, että traditioistamme löytyy tällaisiakin elementtejä, sanoo paikalla päivystävä pastori Henri Järvinen.
Hiljentymishetket ovat kiinnostaneet messuvieraita.
– Äänimeditaatioon tulijoita oli niin paljon, että istumapaikat loppuivat kesken, Henri Järvinen kertoo. Pelkästään lauantaina meditaatiohetkiin osallistui yli 120 ihmistä.
Teologian tohtori Juha Malmisalo muistelee, että idea messuille lähtemisestä syntyi kun he kollegoiden kanssa pohdiskelivat moderneja henkisiä virtauksia.
– Tulimme siihen johtopäätökseen, että uushengellisillä messuilla käy paljon ihmisiä, jotka etsivät kokemuksellisempaa tapaa kohdata pyhyyttä ja käsitellä hengellisiä kysymyksiä. Monet näistä ovat vieläpä seurakuntiemme jäseniä. Ihmiset etsivät aidosti henkisyyttä ja eheyttä ja mietimme, että mikä on meidän luterilainen ja kristillinen näkökulma tähän.
Juha Malmisalo havainnoi, että uushengellisyyden virtauksissa otetaan vakavasti ihmisen perimmäiset kysymykset: kuka minä olen, miten voin parantaa elämääni tai kokea sen täydemmin?
– Urbaanissa kulttuurissa liikutaan massoissa ja sen vastapainoksi on luonnollista kysellä oman yksilöllisyyden ja minuuden perään. Ja se heijastuu totta kai myös maailmankatsomukselliseen ja uskonnolliseen etsintään.
Messuille Riihimäeltä tulleet viisikymppiset sisarukset Anita ja Anna-Leena odottavat vuoroaan energiahoitoon. He ovat messuilla toista kertaa.
– Täällä on niin monenlaista nähtävää. Viime vuonna me otimme aurakuvat ja kävimme aromaterapiassa. Nyt on ostettu kivikorut ja kokeillaan seuraavaksi tuota energiahoitoa, Anita kertoo.
Kirkon läsnäolo messuilla kuulostaa naisista ihan hyvältä.
– Laulumeditaatio ainakin kiinnostaa. Kirkon mystiikka tai tunnelmallisuus ei jumalanpalveluksissa ja muissa tilaisuuksissa ole minulle oikein koskaan välittynyt, niistä tulee etäinen ja kylmä olo. Retriittiin voisin kyllä hyvin osallistua, mutta en tiennyt että luterilainen kirkkoa tarjoaa sellaistakin, Anna-Leena toteaa.
Juha Malmisalo arveleekin, ettei kirkon kokemuksellinen traditio ole vielä tarpeeksi tunnettua.
– Kirkollahan on ikivanha hengellisyyden tie ja perinne. Siinä on paljon ammennettavaa. Toinen haaste on oppia kohtaamaan ihmiset niin, että välittyy ajatus siitä, että hienoa kun sinä olet sinä. Että se mitä sinä ajattelet ja olet on meille tärkeää.
Messukappelissa on meneillään hiljainen rukoushetki. Ovella päivystävä pastori saa sillä välin vastata monenlaisiin kysymyksiin.
– Pääsääntöisesti palaute on ollut hyvää. Täällä kohtaa monenlaisia ja monenhenkisiä ihmisiä, jotka ovat orientoituneet puhumaan uskonnollisista asioista suoraan. Tämä on monelle vähän erilainen, matalan kynnyksen kosketuspinta kirkkoon, Henri Järvinen toteaa.
Sari Saaristo
Hetkinen: kirkko osallistui uushenkisille Minä olen -messuille jo toista kertaa
Pastori Henri Järvinen, miksi?
– Täällä on liikkeellä paljon hengellisistä asioista kiinnostuneita ihmisiä. Messuilla ollaan perimmäisten kysymyksien äärellä, ja kirkko haluaa olla täällä mukana kertomassa omaa näkökulmaansa. Tarjoamme tilaa rauhoittumiselle, hiljaisuudelle ja suorituksista vapaalle olemiselle. Messuilla käy sitä paitsi myös paljon seurakuntiemme jäseniä. Tämä on hyvä paikka tuoda esille kirkon hieman vähemmän tunnettua perinnettä.
Millaisena kirkko oli esillä?
– Halusimme korostaa levollisuutta ja rauhaa tässä ihmispaljoudessa ja hälinässä. Kappelitilaan valikoimme muun muassa äänimeditaatiota, mietiskelyhetkiä sekä kontemplatiivista rukousta. Pelkästään ensimmäisen messupäivän aikana rukous- ja meditaatiohetkiimme osallistui yli 120 ihmistä. Olemme olleet täällä myös tarjoamassa mahdollisuutta keskusteluun ja jakaneet tietoa kirkon erilaisista työmuodoista, esimerkiksi retriiteistä.
Miksi uushengelliset messut herättävät suurta kiinnostusta?
– Ihmiset ovat kiinnostuneita olemassaolon perimmäisistä kysymyksistä ja kaipaavat hengellisiä kokemuksia. Näillä messuilla on tarjolla laaja kirjo erilaisia vastauksia, hoitoja ja tuotteita tarjoavia tahoja. Siksi on erityisen tärkeää, että myös kirkko on paikalla. Olemme saaneet rutkasti myönteistä palautetta ja onnistuneet ehkäpä samalla välittämään kirkosta moniulotteista kuvaa.
Sari Saaristo
Jaa tämä artikkeli: