Uusi aikuisten luontoklassikko
”Kuopan laidalla on jälki, joka leveämmässä päässä loppuu kynsien painanteisiin. Metsään avautuu silmiä ja kasvaa korvia, turkki häivähtää varjoissa, runkojen takaa pilkahtaa katse joka näkee kaiken. Istun maahan ja odotan sitä tulevaksi.”
Kultarinta on taidokkain, koskettavin ja asiantuntevin aikuisten luontoromaani, jonka olen lukenut sitten Henry Thoreaun amerikkalaisen klassikon Walden – Elämää metsässä (1854). Milloin suomalaisesta metsästä on kirjoitettu yhtä kauniisti?
Luonto kuuluu Kultarinnan päähenkilöihin. Luontokartoittajana Anni Kytömäki (s. 1980) tuntee erilaiset metsä- ja suotyypit. Yksityiskohtainen tietopohja kiinnittää tunnelmakuvaukset lujin juurin kotimaiseen turpeeseen.
Sukupolviromaani ulottuu vuosisadan vaihteesta 1930-luvulle. Sisällissota vaikuttaa ihmispäähenkilöiden elämään taustatekijänä kuin pitkä hallayö. Yläluokkainen suurmetsänomistaja, hänen luonnontutkijapoikansa Erik sekä tämän tytär Malla pysyvät poissa etulinjasta. Kultarinta kuvaa henkilöhahmojensa mielenliikkeitä yhtä tunnistettavasti kuin metsää.
Pihla Tiihonen
Anni Kytömäki: Kultarinta. Gummerus 2014.
Jaa tämä artikkeli: