Uusi kolumnisti Kulttuurimuija katsoo taide-elämää marginaalista

Kulttuurituottaja Heidi Backström ei etsi taiteesta yhteiskunnallista neroutta eikä ajankuvaa. Taide ei välttämättä tarkoita suuria totuuksia, vaan pieniä oivalluksia.

• 27.10.2016 13:41
• Teksti: Salla Ranta Kuvat: Sari Saaristo

Heidi Backströmin mielestä kulttuurista pitäisi puhua enemmän.

"Taiteesta pitäisi voida puhua helpommin. Ei tarvitse olla historiatietoinen tai akateeminen", hän sanoo.

Backström on itse kulttuurin suurkuluttaja: neljä iltaa viikossa menee keikoilla ja esityksissä. Hän etsii taiteesta pikemminkin pieniä, uusia oivalluksia kuin suuria totuuksia. Tärkeintä on altistua haasteille.

"Taiteessa on minulle kysymys siitä, että joku toinen avaa teoksellaan jotakin itsestään, maailmankatsomuksestaan tai tavastaan hahmottaa maailmaa ja minä voin kokea sen ja se voi avata minulle jotakin. Ei sen tarvitse olla mitään mullistavaa, se voi olla fiilis tai oma muisto. En etsi taiteesta ensisijaisesti jotain yhteiskunnallista neroutta enkä ajankuvaa. Lähden taiteen pariin värisemään, en määrittelemään. Katsojana käyn haastamassa itseäni", Backtröm kertoo.
 

Ehkäpä blogistit ovat korvanneet entisajan lennokastyyliset taidetta rakastavat lehtikriitikot."

Päivisin hän on nainen monien produktioiden taustalla: Backström työskentelee kulttuurituottajana. Kirjallisuustapahtuma HelsinkiLit on muun muassa hänen tuottamansa. Tuottaminen on sen varmistamista, että taiteilija saa keskittyä vain sisältöön. Tuottaja huolehtii muusta siinä ympärillä.

Backströmin mielestä taiteesta kirjoitetaan liian vähän. Kulttuurikriitikoille ei anneta valtalehdistössä kovin paljoa tilaa. Myös kriitikoiden rooli on muuttunut. Ennen nämä olivat taidekentän puolestapuhujia. 

"Vielä 2000-luvun alussa iltapäivälehdetkin tekivät ensi-illoista juttuja ja kiersivät ympäri maata tekemässä juttuja isoista produktioista ja kriitikoiden kynä lensi. Nyt sellaisen tilalla ovat varmaankin blogit. Kriitikot kirjoittivat ennen useammin niin, että he olivat taiteen puolella. Nykyisin tuntuu joskus, että he ovat vain oman kokemuksensa puolella", hän sanoo.

Taidekriitikoksi Backström ei kuitenkaan ole ryhtymässä. Hän aikoo kirjoittaa yleisöä kiinnostavista ilmiöistä kulttuurin kentällä. Vaikkapa siitä, miksi jokin teos tuntuu siltä, että se puhuu kokonaisen sukupolven puolesta.

Backströmin omaa sukupolvea pyrkii puhuttelemaan erityisesti uusi marginaalinen taide. Se on myös hänen ominta aluettaan.
 

Joskus vähän huolettaa, mistä kasvaa se seuraava kulttuuritätien sukupolvi"

Backströmin työhuone sijaitsee yhdessä uuden kulttuurin keskuksessa, Suvilahdessa. Vuosisadan alussa sinne syntyi kaupungin ensimmäinen höyryturbiinivoimalaitos. Nykyisin Suvilahden betoniseinien sisällä syntyy uutta taidetta uusille sukupolville. Esimerkiksi esitystaidetta, jonka tuottamiseen Backström keskittyy.

"Yritin selittää esitystaidetta anopilleni, joka on oman sukupolvensa kulttuuri-ihminen. Sanoin, että se liikkuu kaikkien esittävien taidemuotojen kuten performanssitaiteen, teatterin ja nykytanssin sekä kuvataiteen rajapinnoilla. Kun niitä pannaan purkkiin ja hölskytetään, tulee esitystaidetta."

"Kulttuurielämän valtavirta on yhä keski-iän ylittäneiden naisten tuella tehtyä produktioita perinteisissä kulttuuri-instituutioissa. Joskus vähän huolettaa, mistä kasvaa se seuraava kulttuuritätien sukupolvi", hän sanoo.