Virta vie. Koeta pysyä mukana.

Uusi päivä

• 16.07.2012 14:45

Lapsensa menettäneet vanhemmat sanovat lehtihaastattelussa: On laastaripäiviä ja haavapäiviä. Elämän suurimman menetyksen kokeneet tiivistävät sanoihinsa suremisen anatomian. Toisina päivinä koko elämä on pelkkä vuotava haava ja toisinaan haavan kipu jättää tilaa hengittämiselle. Hitaasti, tuskallisen hitaasti elämä kuljettaa menetyksen kokeneet surun silmästä sen ulkokehälle.

Jos on kuvitellut haavojen olevan umpeutumassa, on katkeraa todeta, että kirkas veri yhä uudestaan pulpahtaa haavoittuneesta kohdasta. Elämän tarkoitus on sellaisina päivinä selkeä: pitää selvitä hengissä kivusta.

Jos tuskan kuopat ovat pelkkää pimeyttä ja mustuutta, tarjoaa surun läpi kulkeminen vastalahjaksi häikäisevän kirkkaita hetkiä. Silloin elämän tarkoitus säteilee aurinkona kaikesta ja kaikista vastaan tulevista. Käsittämättömät asiat järjestyvät, ihmisten hyvyys ympäröi ihmeellisellä tavalla kivusta kipeän. Koetulla ja eletyllä tuntuu olevan tarkoitus ja mieli.

Huomenna kaikki on aina toisin. Hyvää päivää saattaa seurata vielä parempi, tai musta kuoppa. Varmuutta voi seurata sokeus ja tarkoituksettomuus. Sureminen opettaa uudestaan ja uudestaan, mikä mielikuvituksessa elämisessä on turhuutta. Varmasti voi tietää vain sen, että elää ja tuntee juuri nyt.

Vaikka varmuuteen ja hyvään oloon ei voi jäädä asumaan, ovat tarkoituksen kokemisen hetket kalliisti maksettua omaisuutta. Kirkkaat hetket näyttävät minun suuntani ja reittini elämän kuohuvassa virrassa, joka kuljettaa ja kantaa.

Kaisa Tanttu

Kirkastussunnuntai