Uusi uskontunnustus
Lady Gaga on maailmanlaajuisesti suosittu viihdekonsepti, jota eräs amerikkalainen nuori nainen taustatiimeineen kehittää. Keskeistä toimintaa ovat jumppajytää sisältävien äänitallenteiden tuottaminen ja esitysten järjestäminen suurkaupungeissa. Show’ssa on sovinnaisannos seksiä ja provokaatiota.
Myös Angry Birdsin tuntevat monet. Sekin on menestynyt kuvien ja mielikuvien sekasotku, mutta ydintuotteena ei ole kiihottava spektaakkeli vaan kännykkäpeli, joka ihanasti turruttaa ahdistuneen mielen. Oheistavaroista on tosin jo tulossa pääartikkeli. Nokkaoliota saa suut silmät täyteen, jos vain harhautuu kauppakeskukseen.
Ainoana tavoitteena on tehdä rahaa. Se ei ole vähättelyä vaan sarkasmia, kuten totuuden sanominen joskus on.
Siinä Angry Birds eroaa Lady Gagasta, joka tuottaa rahan lisäksi merkityksiä. Mukana on sen verran taidetta, ettei vaaroja voi välttää. Puhun eri vaaroista kuin indonesialaiset islamistit, jotka uhkasivat toukokuussa panna ranttaliksi, jos Gaga esiintyy Jakartassa. Tämä perääntyi, varmaankin imarreltuna saatuaan tunnustusta ärsyttävyydestään.
Lady Gaga saarnaa amerikkalaista unelmaa postmodernein painotuksin. Hän ei sano: ”Jos uskot itseesi, sinustakin tulee rikas.” Hän sanoo: ”Jos uskot itseesi, sinustakin tulee tähti.” Gaga vetoaa yksilöllisyyteen. Tunnuslaulussa Born This Way ilmoitetaan, että ”Jumala ei tee virheitä”. Kaikki ovat synnynnäisesti jotakin upeaa.
Entäpä jos sattuukin syntymään julmaksi riistäjäksi? Saako millä tahansa elämänalueella sädehtiä?
Kuinka paljon vapauttavampaa olisikaan vanhanaikainen elitismi: läheskään kaikkien ei tarvitse olla kauniita ja mahtavia, useimmat saavat olla köyhiä ja rumia!
Angry Birds ja Lady Gaga ovat kahden ihanteen kiteytymiä. Ensinnäkin täytyy ansaita julmetusti rahaa. Toiseksi täytyy keksiä jokin persoonallinen fantasia ja viedä se käytännön katkeraan loppuun saakka. Pitää järjestää jokin tempaus, josta tulee lehtiin paljon juttua ja nettiin keskustelua.
Onnistuessamme ansaitsemme paikkamme ikuisuudessa.
Se on perin toisenlaista kuolemattomuutta kuin se, josta kristinusko puhuu. Alkaahan kapitalistisen tempauskulttuurin uskontunnustuskin eri sanoilla: ”Uskon itseeni…”
Jaa tämä artikkeli: