Uuskummassa tuttuun todellisuuteen murtautuu jotain mystistä tai outoa. Kuva: Harri Vaalio
Uuskumma rikkoo kirjallisuuden rajoja
Uuskummaa kirjallisuutta on ollut ennen kuin ilmiölle oli edes nimeä.
Novellikokoelmassa Pienen rasian jumala (Atena 2015) arki on outoa ja tavallinen epätavallista. Tuttu todellisuus tuntuu nyrjähtävän sijoiltaan näissä Anne Leinosen uuskummissa teksteissä.
Uuskummaksi kutsutaan fantasia- ja tieteiskirjallisuuden lajia, joka yhdistelee ja sekoittaa surutta kirjallisuuden eri lajityyppejä ja rikkoo kerronnan tyylirajoja.
Uuskummaan voi kuulua piirteitä utopioista kauhuun ja arjen valloittavasta sadusta aikamatkailuun. Kokeilevuutensa vuoksi se ei ole kovin selvärajainen kirjallisuudenlaji. Oikeastaan nimikään ei ole vakiintunut.
Tavallisuuteen tulee mystisiä elementtejä
”Uuskumma nytkäyttää arjen suuntaa ja tuo mystisiä elementtejä tavallisuuteen. Sen tarkemmin lajia on vaikea määritellä”, Anne Leinonen myöntää. Itse hän puhuu mieluummin reaalifantasiasta.
Brittikirjailija China Miéville alkoi käyttää omasta tuotannostaan kymmenisen vuotta sitten nimitystä new weird. Termi kääntyi suomen kieleen uuskummaksi.
Uuskumma ei ole vain viihdekirjallisuutta, jollaiseksi fantasia- ja tieteiskirjallisuus helposti mielletään. Pienen rasian jumala -novellit käsittelevät esimerkiksi vierauden kohtaamista, oman historian tuntemista ja mahdollisuuksia muuttaa nykyisyyttä tai tulevaa.
”Usein uuskumma ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ehkä vaikeita asioita on helpompi lähestyä epätavallisista kulmista ja käsitellä vähän etäännytettynä”, Leinonen miettii.
Maailma muuttuu ja kirjallisuus siinä mukana.
”Tuttu todellisuus tuntuu muuttuneen arvaamattomaksi. Uutisten raportoimat ikävät tapahtumat heijastuvat kaikkien elämään. Uuskumma voi tuntua luontevalta tavalta käsitellä tällaista maailmaa, koska siinä meidän todellisuudessamme voi tapahtua mitä vaan.”
Suomikumma hyödyntää kansanperinnettä
Saatat lukea uuskummaa huomaamattasi. Uuskummaksi riittää, että outous murtautuu tavalliseen arkeen. Uuskumma ei kaihda mystiikkaa ja uskonnollisiakaan teemoja. Suomalainen uuskumma, suomikumma, hyödyntää luontoa ja suomalaista kansanperinnettä.
”Tiukasti arkirealismiin sitoutunut tiskirättiproosa tai dekkarikirjallisuus ei ole uuskummaa – paitsi jos siinäkin arki ottaa absurdin suunnan”, Anne Leinonen sanoo.
Samaan hengenvetoon hän huomauttaa, että kummahtelevat elementit ovat tulleet työkalupakkiin yhdelle jos toiselle kirjoittajalle.
Suomikumma palkittiin Finlandialla jo ennen kuin lajityypillä oli nimeä, kun Johanna Sinisalo toi peikot kaupungin varjoihin romaanissaan Ennen päivänlaskua ei voi. Kummallisesta tuli salonkikelpoista.
”Suomalaisessa nykykirjallisuudessa arkeen murtautuu yllättävän usein jotain outoa. Katsopa vaikka.”
Jaa tämä artikkeli: