Kuva: Liisa Huima
Uutta parempaa
Aleksi Luukan hattu on 1940-luvulta, paita 90-luvulta ja tossut nykyajasta.
– Olen nuoresta pitäen tykännyt ostaa käytettyä tavaraa ja vaatteita. Se on vastuullista ja järkevää kulutusta, ja laatukin on usein parempaa. Myös vanhempi musiikki kiinnostaa. Kyse on koko elämäntavasta, hän sanoo.
Luukka on elämänkumppaninsa Erika Tatin kanssa perustanut SOUL Vintage -nimisen yrityksen. Heillä on liike Helsinginkadulla ja osakkuus Fargo Vintage -liikkeessä Fleminginkadulla, Kalliossa. Päätuote ovat käytetyt vaatteet.
– Kallio on heräämässä henkiin. Täällä on paljon nuorten perustamia kivijalkakauppoja. Tärkeää on hyvä fiilis: voi tulla vaan hengailemaan, ei tarvitse ottaa paineita ostamisesta. Asiakkaan ja kauppiaan välille voi syntyä kaverisuhdetta.
– Kierrätetään vanhaa ja sitä kautta vastustetaan uuden hamstraamista, Aleksi Luukka miettii.
Olennaista pärjäämisen kannalta on sosiaalinen media. Jos siinä osaa toimia oikein, sana leviää ja mainonta hoituu ilmaiseksi.
– Facebook on meidän tärkein kanavamme. Nettisivut ovat tulossa. Koen, että vanhan tavaran kauppa ei kärsi nettikaupasta siten kuin uuden tavaran liikkeet.
Vintage tarkoittaa 1920-lukua uudempaa mutta vähintään 20 vuotta sitten valmistettuja vaatteita, huonekaluja ynnä muuta.
Luukan mukaan nuoria innostavat nyt 1970–90-lukujen vaatteet.
– Paljon on myös sekoittelua. Hankitaan sellaista, missä viihtyy ja mikä näyttää hyvältä.
Huonekaluissa nuorten ehdoton suosikki ovat 50- ja 60-lukujen mööpelit. Juuri ne pinnatuolit ja viilutetut kirjahyllyt, joihin vanhempi polvi on tehnyt jyrkän pesäeron. Mutta asiakkaissa on yllättävän paljon myös vanhempaa väkeä.
– Vanhemmat tulevat nostalgiasyistä. Usein heidän kanssaan syntyy mahtavia keskusteluja, Luukka kertoo.
Aleksin omat vanhemmat auttoivat poikaa yrityksen alkuun antamalla kodin Artek-huonekalut pesämunaksi.
– Olen saanut elää vakaan ja helpon lapsuuden Espoon Matinkylässä samassa paritalossa. Vanhemmat ovat olleet samalla alalla aina, ja kaverit ovat pysyneet samoina. Pienestä pitäen ollaan soitettu yhdessä.
Runsas vuosi sitten Aleksi Luukan, 28, elämässä alkoivat mullistukset. Naisystävän ja tämän kymmenvuotiaan tyttären kanssa muutettiin yhteen Töölöön ja perustettiin oma yritys. Kasvissyönti vakiintui – terveydellisistä ja eettisistä syistä – ruokavalinnaksi. Nykyään Kallion uusissa kivijalkakasvisruokapaikoissa tulee käytyä aika usein.
– Menin ennen ehkä aika itsekkäästi eteenpäin. Olen ottanut muutokset sataprosenttisen myönteisesti.
Koulutukseltaan Aleksi Luukka on puuartesaani. Kotona on hänen itse valmistamiaan, tuppeensahatusta raakalaudasta tehtyjä huonekaluja, ”uusia mutta fiilikseltään vanhoja.”
– Myös jo roskikseen tuomittuja huonekaluja voi pelastaa sahaamalla, kittaamalla ja maalaamalla niitä reippaalla kädellä, hän sanoo.
P.S. Toivon pysyväni terveenä. Jouduin vähän aikaa sitten yhtäkkiä viikoksi sairaalaan, kun sairaus tuli ihan puun takaa. Sellainen herättää. Siksi pyrin tekemään asioita, joista nautin. Elän muutaman päivän kerrallaan.
Nautin musiikista ja läheisistä ihmisistä. Soitan bassoa Big Wave Riders -yhtyeessä, ja keikkailemme aktiivisesti.
En voi sietää ylimielisyyttä, uhmakkuutta ja itsekkyyttä. Rasismi pistää vihaksi.
Katri Simonen
Jaa tämä artikkeli: