
Saunan jälkeen. Pysähtyminen tyynnyttää.
Uutta rauhaa
Se oli tavallinen arkipäivä, samanlainen kuin päivät yleensä, tylsä, kuten sanoit. Meteliä, jos ei ulkopuolella niin ainakin mielessä. Kerroit olleesi väsynyt ja kyllästynyt, vähän katkerakin.
Sinä päivänä olit mennyt lääkäriin, mutta jo odotushuoneessa sait ”hoidon”, oivalluksen, kuten kerroit. Sait sen, mitä olit eniten kaivannut. Selailit vanhaa lehteä, joulunaikaista, ja sieltä se löytyi. Siinä kerrottiin hiljaisuudesta. Sanoit, että olit panemassa lehden pois, sillä koko asia ärsytti: hiljaisuutta sinulla on yllin kyllin, kun suljet oven kotiin tultuasi. Mutta kun aikaa oli, jatkoit kuitenkin lukemista. Jutussa olikin kyse hiljentymisestä, tyyntymisestä. Kerrottiin, ettei siihen tarvita mitään erikoista, ei isoja elämyksiä eikä paikan vaihtoja, vain pysähtymistä.
Niin paljon asia sinua kosketti, että päätit kokeilla lukemiasi neuvoja. Kotiin tultuasi et avannut televisiota, et jahkaillut tekemättömien töiden kanssa, vaan päättämällä päätit rauhoittaa itsesi. Kun valmistit ruokasi, katoit sen kauniisti ja sytytit kynttilän. Ei tullut täydellistä rauhaa, sen huomasit, mutta jotain hyvää tunsit, kun vain istuit siinä ja katselit liekkiä.
Ei se heti muuttanut elämääsi, mutta kerrot, että aina, kun teet tilaa rauhalle, sinulle tulee myös tilaa miettiä sitä hyvää, mitä sinulla on. Samalla olet alkanut tuntea kiitollisuutta. Myös ihmistä suuremmalle. Siihen tarvitsen Jumalaa, sanot nöyrästi minulle.
Eeva Hurskainen
15. sunnuntai helluntaista
Kiitollisuus Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps. 65: 2–6, 9 tai Ps. 136: 1–9, 25–26; Jes. 38: 16–20;
Ef. 5: 15–20; Luuk. 17: 11–19
Jaa tämä artikkeli: