Vääryydet esiin
Median edustajia kritisoidaan usein. On kieltämättä ikävää, kun yksityishenkilöitten rakkauselämää riepotellaan, mutta asialla on toinenkin puoli. Jos pystyttäisiin asettamaan tehokas sensuuri lähes kaikelle tiedolle, maailmasta tulisi entistäkin kolkompi ja diktatuurivaltaisempi paikka.
1900-luvun alussa Belgian Kongossa vallitsi uskomaton hirmuvalta. Lähetyssaarnaajat ja muutkin yrittivät kertoa julmuuksista maailmalle, mutta eihän heitä uskottu.
Luonnonvaroiltaan rikas Kongo on nykyisinkin riiston kohteena. Nykyään yritetään julkistaa tietoa kaivosmiesten kurjista olosuhteista ja verimetallista, jolla rahoitetaan veristä sisällissotaa. Nimet vain muuttuvat, ihmisten ahneus ja julmuus ei.
Länsimaissa kauhistellaan, jos jonkin itäisen valtion epäkohtia paljastanut kirjailija joutuu piileskelemään salamurhaajia koko elämänsä ajan. Myös tutkivan journalismin edustajat alkavat olla uhanalaisia, ja heitä vainotaan rikollisina, myös lännessä.
Valtiot vievät toisinajattelijalta maineen ja syyttävät rikoksista, joille kyllä saadaan rahalla todistajia. Journalisteja myrkytetään, ammutaan tai he joutuvat auto-onnettomuuksiin.
Suurvallat ilmoittavat avoimesti surmaavansa heille epämiellyttäviä johtajia Lähi-idässä. Onnistuvatkin, ja samalla menehtyy useita sivullisia. ”Äärimmäisen oikeuden” toitottajat saavat aikaan äärimmäistä vääryyttä.
Sanotaan, että suurvallat ovat alkaneet sekoittaa diplomaattien ja vakoojien roolit. Karmeata on, että ne sekoittavat myös demokratian levittämisen ja salamurhan. Niin kauan kuin muutama median edustaja on vielä hengissä, heille pitäisi myöntää rauhanpalkinto tutkivasta journalismista.
Ritva-Liisa Harjumaa
kieltenopettaja, Rovaniemi
Jaa tämä artikkeli: