Vähemmän kohkaamista, enemmän rauhaa
Pauli Waroma kirjoitti kolumnissaan (Kirkko ja kaupunki 8.9.) siitä, kuinka hyvä elämä syntyy elämysten ja virikkeiden runsaudesta. Haluaisin opponoida!
Toisin kuin Waroma suosittaa, ihmisten pitäisi mielestäni noudattaa elämässään ja arjessaan "less is more" -periaatetta. Vähemmän on enemmän!
Nykyihmisen ongelmana on niin sanottu onnellisuusansa: Olemme hurahtaneet haalimaan paitsi materiaa ja rahaa, myös elämyksiä, sisältöä, harrastuksia, projekteja... Näin kuvittelemme tavoittavamme onnellisen ja täyden elämän. Hajotamme itseämme joka suuntaan, ja vapaa-aikakin voi mennä suorittamiseksi. Pian varmaan ihmissuhteitakin mitataan volyymilla ja kiertonopeudella.
Waroma kirjoittaa ihan oikein, että kuolinvuoteella tuskin kadutaan tehtyjen ja koettujen asioiden määrää. Mutta näin elämän vielä kestäessä ihmisten ongelmana tuntuu kuitenkin olevan tämä paradoksi: säntäämme kaiken kivan, uuden ja innostavan perässä, mutta se ei tuo rauhaa eikä edes tyytyväisyyttä! Päinvastoin: hälyn, sälän ja kohkaamisen keskellä koemme tyhjyyttä ja etsimme elämän merkitystä.
Siksi väitän, että monille tekisi hyvää mieluumminkin karsia kuin kasvattaa virike- ja elämystulvaa arjessaan. Pysähtyminen ja läsnäolo ovat keinoja luoda tilaa sille, mitä todella tarvitsemme. Samalla opimme myös paremmin arvostamaan kaikkea sitä, mitä meillä jo on – tässä ja nyt.
Nimimerkki Less is indeed more
Jaa tämä artikkeli: