Vahva pitäköön heikompien puolta
Ei ole hiljaisia, on vain hiljaiseksi hivutettuja ihmisiä. Normaali ihminen on naurava ja eloisa. Arvostan Arman Alizadin työtä. Hän tuo esiin köyhistä köyhimpien näkökulmaa ja elämää.
Se vaatii varmasti rohkeutta ja menemistä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Meilläkin harva se päivä uutisissa kerrotaan uusista irtisanomisista, tehtaiden alasajoista, vanhusten huonosta kohtelusta laitoksissa ja ties mistä kammottavuuksista.
Ei pidä unohtaa sitä hiljaista pahoinvointia, jota yhteiskuntamme on pullollaan. Ikävä kyllä nykyiseen(kin) hallitukseen on usko mennyt. Sen huomasin jälleen kerran katsellessani eduskunnan kyselytuntia. Yhtä tyhjän kanssa.
Sain vaikutelman, ettei edes yritetä kunnolla. Vahvojen pitäisi pitää heikompien puolta, niiden, jotka eivät siihen itse pysty. Mikä on se yhteiskunta, josta ihminen tippuu?
Lokerointi on mielenköyhyyttä. Suomalainen elämä maksaa paljon, mutta rahasta rakennetun esiripun takana Jumala nauraa.
Nimim. Hajatelmia
Jaa tämä artikkeli: