Tommi Sarlin
Vahvempaa uskontoa
Ajassamme elää vahva vaatimus, että kirkon asemaa pitäisi heikentää. Vitsikkäimmästä päästä näitä tempauksia oli taannoinen vapaa-ajattelijoiden isku, jossa he kritisoivat kirkon seksuaaliopetusta vaihtamalla Raamattuja pornolehtiin Kolmen sepän patsaalla. Sisäpiirissään he olivat pohtineet vaihdossa saamiensa pyhien kirjoitusten polttamista, mutta päätyneet lahjoittamaan ne eteenpäin. Se oli viisasta.
Myös vihreiden puoluekokouksessa käsiteltiin kirkon asemaa, ja puolueohjelmaan tuli vaatimus kirkon lakisääteisten tehtävien siirtämiseksi valtiolle. Samalla kirkon yhteisövero-osuus halutaan kirkolta pois. Linjaukset tulivat puolueen ohjelmaan nuorten ehdotuksesta ja käsiäänestyksellä ilman sen kummempaa harkintaa.
Jos vaatimuksen kirkon tehtävien siirtämisestä valtiolle voi kuitata lähinnä ideologisena heittona, vihreiden kirjaama vaatimus koulujen uskonnonopetuksen muuttamisesta on jo aiheellinen keskustelunaihe. Tällä hetkellä opetus perustuu lapsen oman uskonnon opettamiseen. Vihreiden mukaan uskonnonopetus olisi korvattava yhteisellä katsomusaineella. Myös opetusministeriön työryhmä ehdottaa vähän samaan tapaan, että kaikki koululaiset olisi laitettava opiskelemaan yhteistä etiikkaa.
Taustalla on kaunis ajatus, että nyt erillään olevat uskontokuntien oppilaat saataisiin keskustelemaan uskon kysymyksistä samalla tunnilla eikä omissa ryhmissään. Tässäkin on ongelmia, sillä oppisisältöjen sorvaaminen eri uskontokuntien tarpeita vastaaviksi on vaikeaa. Mistä näkökulmasta uskontoa opetetaan? Eristetäänkö etiikka kokonaan uskonnonopetuksesta?
Oman uskonnon opettaminen voidaan nähdä myös perusoikeutena. Jokaisen lapsen on saatava oppia oman uskontonsa juurista ja käytännöistä. Vahvana elää ajassamme myös sellainen käsitys, että oman uskonnon tunteminen on avain rauhaan.
Jospa lähtisimmekin siitä, ettei kirkon asemaa heikennetä vaan parannetaan kaikkien uskontokuntien toimintaedellytyksiä. Kun luterilainen tai buddhalainen tietää, millainen on hänen uskontonsa, hän antaa parhaassa tapauksessa arvon myös toisen uskolle.
Tällä voisi olla yhteiskuntarauhan kannalta valtava merkitys. Moraali tietysti on kaikilla, mutta uskonnot ovat aina kertoneet, mitä meidän pitää tehdä – ja toisinaan ne ovat auttaneet meitä myös ylittämään itsemme.
Tommi Sarlin
toimitussihteeri
Jaa tämä artikkeli: