Itsetuntemuksen pyörä. ”Enneagrammi auttaa tutustumaan oman persoonan piirteisiin”, sanoo Leila Valtonen.
Vahvuudet ja heikkoudet esiin
Leila Valtonen rohkaisee ihmisiä katsomaan peiliin armollisesti.
Taas Kaisa teki ja sanoi noin! Liisa kyllä hoitaa homman, häneen voi aina luottaa. Mitähän kivaa Jouko tänään keksii? Onneksi Katri huolehtii, kun muilla menee huonosti. En voi sietää löperöintiä keneltäkään, vähiten itseltäni.
Teemme jatkuvasti tämäntapaisia havaintoja omasta ja toistemme käytöksestä. Kun sama piirre alkaa toistua, se alkaa hahmottua mielessämme osaksi ihmisen pysyvää persoonallisuutta.
Yksi laajimmalle levinneistä ja käytetyimmistä persoonallisuuksien ymmärtämisen ja hahmottamisen järjestelmistä on enneagrammi. Siinä ihmisten persoonallisuudet ryhmitellään ympyrän kehälle yhdeksään erilaiseen persoonallisuustyyliin, jotka on esitelty seuraavan sivun kuviossa.
Helsingissä asuva psykoterapeutti, enneagrammiohjaaja ja ohjaajien kouluttaja Leila Valtonen tutustui enneagrammiin parikymmentä vuotta sitten.
”Kävi ilmi, että tämä siihen saakka Suomessa tuntematon tapa jäsennellä ihmisten persoonallisuuksia on laajasti käytössä hengellisissä perinteissä, työyhteisöjen kehittämisessä ja terapiassa eri puolilla maailmaa”, hän kertoo.
Enneagrammilla on pitkät, joskin osin selvittämättömät juuret länsimaisessa sielunhoidon ja sielullisten ilmiöiden ymmärtämisen historiassa.
Esimerkiksi Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän helvetin eri kerroksissa kärvistelevät syntiset voidaan tulkita enneagrammin persoonallisuuksien kuvauksina. Enneagrammi ei ole oppi eikä terapiasuuntaus, vaan työkalu monenlaiseen käyttöön. Se ei ole sitoutunut mihinkään uskontoon eikä katsomusperinteeseen.
Enneagrammin tyypit ovat suhteessa toisiinsa: kehän vierekkäiset tyypit muistuttavat jossain määrin toisiaan ja kuviosta löytyvät myös kunkin persoonallisuustyylin kasvu- ja taantumasuunnat.
”Kyse on ennen muuta siitä, miten erilaiset ihmiset havainnoivat maailmaa, millaisten silmälasien kautta he sitä katsovat”, Leila Valtonen toteaa.
Tämä havainnoinnin ja toimintamallien summa on sekä synnynnäisten ominaisuuksien että varhaisen lapsuuden selviytymisstrategioiden tulosta. Samansuuntaisista reagointi- ja toimintatavoista tulee ennen pitkää elämäntapa ja osa meidän olemustamme.
Kun jokainen tuo yhteisön ja koko yhteiskunnan käyttöön parhaat kykynsä, todellisuudesta hahmottuu monipuolinen kuva ja käytössä ovat monenlaiset keinot yhteisen hyvän edistämiseen ja ongelmien selvittämiseen.
Enneagrammi-ajattelun mukaan persoonallisuuksien vahvat piirteet ovat yhtä hienoja ja tarpeellisia ominaisuuksia, mutta yliviljeltynä ja väärässä paikassa ne tuottavat ongelmia. Tietynlainen vahva havainnointi synnyttää myös sokeita pisteitä – asioita joiden näkeminen, ymmärtäminen ja sietäminen on vaikeaa. Innostuva ei malta keskittyä puurtamaan. Hyvä kuuntelija ja ymmärtäjä unohtaa omat tavoitteensa. Täydellisyyteen pyrkivä vihastuu omista ja muiden vähäisistäkin virheistä. Auttajasta tulee marttyyri.
Varjopuolien kohdalla puhutaan ”synneistä” tai ”kuolemansynneistä”, joilla tarkoitetaan sellaisia yliviljeltyjä persoonallisuuksien ominaisuuksia, jotka estävät ihmistä elämästä täyttä elämää, kokemasta rakkautta ja iloa, ja saavuttamasta tavoitteitaan. Niiden tiedostaminen ja tietoinen pyrkiminen kasvusuuntiin voi auttaa tasapainottamaan elämää, parantamaan ihmissuhteita ja tuottamaan hyvää oloa sekä ihmiselle itselleen että hänen läheisilleen.
”Me ihmiset olemme monitahoisia ja monella tavalla vajavaisia, ja sitä on myös meitä ympäröivä todellisuus. Persoonallisuuksien hahmottaminen auttaa näkemään, että vaikka pyrimme hyvään, jokainen kamppailee omien vammojensa ja vaikeuksiensa kanssa. Parhaimmillaan tämä auttaa meitä sietämään ja suvaitsemaan toisiamme ja todellisuutta”, Valtonen summaa.
Kenenkään ei tarvitse yrittää olla erilainen kuin on, mutta tilanteissa, joissa huomaa toimivansa tuhoisasti, voi yrittää toimia toisin kuin selkäytimestä lähtevä impulssi ohjaa. Tähän voi saada myös tukea esimerkiksi vertaisryhmistä tai terapiasta.
Oman tyypin voi löytää erilaisten enneagrammityyppeihin liittyvien kysymysten, tarinoiden ja luonnehdintojen kautta. Joiltakin se käy helposti, toiset joutuvat hakemaan omaansa pitempään. Oman tyypin tunnistaminen on aina ihmisen oma asia, sitä ei voi ulkopuolinen tehdä. Apuvälineeksi löytyy kirjoja, nettisivuja ja kursseja.
Toisinaan julkisuudessa asiasta tehdään viihdettä ja tyypit esitetään huvittavina karikatyyreinä, jolloin enneagrammiajattelun syvyys katoaa.
”Jokaisessa meistä on kaikkien tyyppien ominaisuuksia, eikä enneagrammi tietenkään riitä kuvaamaan ihmisten ainutkertaisia persoonallisuuksia tyhjentävästi.”
”Sitä paitsi me muutumme koko ajan. Valintoja ei myöskään kannata tehdä persoonallisuustyylien mukaan, ei töissä eikä ihmissuhteissa. Töissä kannattaa valita osaamisen ja työtaitojen mukaan, ihmissuhteissa esimerkiksi tykkäämisen mukaan.”
Taipumus tyypitellä istuu kuitenkin meissä ihmisissä tiukassa, teemme sitä joka tapauksessa. Tietoinen, syvälle ulottuva tyypittelyn systeemi ja sen pohjalta syntyvä ymmärrys voi olla hyödyllistä.
Entä sitten, mitä tällä tiedolla tehdään?
Kyse on ensi sijassa itsetuntemuksen apuvälineestä. Itsetuntemuksen kehittäminen on puolestaan välttämätöntä, kun ihminen etsii avaimia itsensä kehittämiseen tai omien hankalien asioidensa käsittelyyn.
”Enneagrammi ei ratkaise mitään, mutta se voi olla voimakas havahduttaja. Voi olla helpottavaa ymmärtää, että reagoi tietynlaisiin tilanteisiin aina samalla tavalla automaattisesti, olipa se hyväksi tai ei. Tällaisten oivallusten jälkeen voi alkaa tehdä tietoisempia valintoja ja tasapainottaa elämää.”
Kun hahmottaa, millaiset hyvät ja huonot persoonallisuuden piirteet kuuluvat samaan pakettiin, voi ymmärtää paremmin myös läheistensä tapaa ajatella ja toimia. Meitä on tosiaan moneksi, ja normaalin, hyvän ja kauniin piiriin mahtuu paljon – myös sellaista, mikä on minulle itselleni vierasta.
Leila Valtonen on yhdessä puolisonsa Olli Valtosen ja Elämänvirta-yrityksen muiden enneagrammiohjaajien kouluttajatiimin kanssa järjestänyt kurssien ja koulutusten lisäksi yleisölle avoimia seminaareja, viimeksi viime syksynä. Yhtä tärkeää kuin oman mielen ymmärtäminen on vuorovaikutus toisten kanssa.
”Hauskinta ja myös koskettavinta on kuunnella ihmisten tarinoita siitä, millaista on elää juuri oman tyyppinsä nahoissa. Tarinoiden eläytyvä ja hyväksyvä kuuntelu auttaa ymmärtämään ja hyväksymään sekä itsemme että toinen toisemme”, Leila Valtonen muistuttaa.
Lisätietoa:
www.enneagrammia.fi
Jutta Saanila: Läsnäilo: itsetuntemus ja enneagrammi. Minerva 2012.
Seija Taivainen: Mistä on hyvät tyypit tehty? Päivä 2011.
Leila Valtonen & Olli Valtonen: Yhdeksänkulmainen peili Kirjapaja 1996.
Renee Baron, Elizabeth Wagele: Yhdeksän hyvää tyyppiä: enneagrammi itsetuntemuksen ja kanssakäymisen oppaana. Atena 1996.
Jaa tämä artikkeli: