Vaietut asiat verkossa
Vanhoillislestadiolaisten äitien nettipalstoilla määritellään naisen roolia herätysliikkeessä.
Internetin keskustelupalstoista on lyhyessä ajassa tullut vanhemmuuteen liittyvän vertaistuen paikkoja. Etenkin äideille vilkas keskustelu muun muassa Vauva- ja Kaksplus-lehtien avoimissa yhteisöissä on tunteiden tuuletusta ja kokemusten vaihtoa.
Keskustelevat verkkoyhteisöt on löydetty suljetummissakin piireissä. Meri-Anna Hintsala on selvittänyt pro gradu ‑tutkimuksessaan, millaisia mahdollisuuksia vanhoillislestadiolaisten mammapalstat tarjoavat äitiyteen kohdistuvien odotusten, arjen paineiden ja uskonelämän käsittelyssä.
Itsekin vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluva Hintsala haastatteli tutkimukseensa mammapalstoilla keskustelevia naisia. Tutkimus paljasti, että nettikeskusteluille ominaiset piirteet — nimimerkillä kirjoittaminen, ajatusten jäsenteleminen ja kasvokkain käytävää keskustelua suurempi avoimuus — antoivat tilaa ajatustenvaihdolle ja keskustelijoiden kasvulle myös vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.
Palstoilla puhutaan lasten sairastelusta ja vaipparumbasta, mutta myös syvemmin keskustelijoiden identiteettiä määrittävistä asioista.
— Nämä suljetut keskustelupalstat ovat antaneet liikkeeseen kuuluville naisille aivan uudenlaisen mahdollisuuden käydä läpi äidin rooliin ja uskonelämään liittyviä kysymyksiä, Hintsala sanoo.
— Suurin osa keskustelijoista on nuoria äitejä. Heille mammapalstat ovat paikkoja jäsentää omaa suhdettaan esimerkiksi liikkeelle ominaiseen suurperheäitiyteen. Keskusteluissa määritellään hiljakseen uudelleen naisen ja äitiyden roolia vanhoillislestadiolaisuudessa.
Ainutkertaisen jakamisen paikka
Meri-Anna Hintsala tutki nimenomaan sitä, kuinka mammapalstojen keskustelut tukivat vanhoillislestadiolaisten äitien voimaantumista.
Voimaantumisessa on Hintsalan mukaan kyse siitä, että rohkaistuessaan, aktivoituessaan ja omia kykyjä käyttäessään yksilö ottaa vastuun kehittymisestään ja elämänsä suunnittelusta. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen mammapalstoilla se ei tarkoita rimpuilua irti omasta taustasta ja herätysliikkeestä, vaan selkeämpää näkemystä itsestään naisena, äitinä ja vanhoillislestadiolaisena.
— Nuorilla naisilla ei vanhoillislestadiolaisuudessa ole oikeastaan ollut mahdollisuutta tällaiseen keskusteluun. Verkossa keskustelijoiden välinen etäisyys antaa mahdollisuuden puhua sellaisistakin asioista, joita kahvipöydässä ei voisi jakaa, Hintsala sanoo.
— Yksi haastattelemistani naisista kertoi, että hän otti mammapalstalla esille seksiin liittyviä kysymyksiä. Hänelle oli hyvin tärkeää, että oli paikka, jossa niistä saattoi keskustella.
Osa mammapalstalaisista käy myös muilla verkon keskustelupalstoilla. Hintsalan mukaan vanhoillislestadiolaisen äidin ongelmana on kuitenkin, että jos hänen taustansa käy ilmi, keskustelu muuttuu nopeasti kauhisteluksi ja selittelyksi.
— Vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvan äidin elämänpiiri on niin erilainen kuin tavallisen suomalaisen äidin, että se tuntuu estävän normaalin keskustelun. Juuri siksi omat, suljetut keskustelupalstat ovat niin tärkeitä. Ei tarvitse selitellä taustoja. Voi luottaa siihen, että uskoa ei kummastella.
Keskustelua sisältäpäin
Vanhoillislestadiolaisen äitien kerääntyminen omalle suljetulle foorumilleen herättää kysymään, onko netissä ylipäätään tilaa sellaisille rakentaville keskusteluille, joissa jollakin näkökulmalla on kristillinen perustelu. Valtaosa uskontoa sivuavista verkkokeskusteluista muuttuu provokaatioiksi.
Hintsala toteaa, että ainakin vanhoillislestadiolaisuuteen ja ehkäisyn käyttämättä jättämiseen liittyvä julkinen keskustelu on heikkotasoista.
— Keskustelu on sillä tasolla, että ei vaadi erityistä älyä käydä arvostelemaan ja loukkaamaan vanhoillislestadiolaisuutta. Liikkeeseen kuuluvien äitien ratkaisuja päivitellään kuin he eivät osaisi olleenkaan itse ajatella. Ei siis ihme, että varsinaista keskustelua käydään mieluummin omalla suljetulla foorumilla, Hintsala sanoo.
Tutkijan toiveena on kuitenkin ollut, että mammapalstojen aiheet nousisivat liikkeessä esille laajemminkin. Mammapalstoilla käytävä keskustelu on antanut mukana oleville äideille mahdollisuuden pohtia omia ratkaisujaan toisten kanssa, vaihtaa mielipiteitä ja asettaa esimerkiksi kysymyksen ehkäisystä ja suurperheestä oikeaan mittakaavaan.
Juuri tällaisen keskustelukulttuurin Hintsala toivoo kasvavan myös laajemmin oman liikkeensä sisällä.
— Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on vahva perinne siitä, että ulkoa tuleva keskustelu torjutaan. Jos liikkeessä halutaan muutosta johonkin, keskustelun pitää viritä sisältä käsin, Meri-Anna Hintsala sanoo.
Miten pitäisi elää
Uutta keskustelua on vanhoillislestadiolaisten piirissä virinnytkin. Hintsalan viime tammikuussa tutkimuksestaan julkaisema artikkeli Teologia.fi-verkkojulkaisussa, hänen haastattelunsa Kotimaa-lehdessä sekä ihmisoikeusliiton samaan aikaan aloittama selvitys ehkäisykiellosta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ovat nyt herättäneet vilkasta keskustelua.
— Vanhoillislestadiolaisuuden varsinainen muuttumaton perusta on syntien anteeksisaamisen ja armon sanomassa. Toisaalta liikkeeseen liittyy myös kokonaisvaltainen elämänmalli: kulttuuristen piirteiden takana löytyy kysymys siitä, miten pitäisi elää, Hintsala sanoo.
— Vanhoillislestadiolaisuus on aina ollut yhteiskunnallinen protestiliike. Ehkäisykeskustelukin nousi sen sisällä 1950-luvulla reaktiona yhteiskunnalliseen modernisaatioon. Mutta joka sukupolvi joutuu etsimään suhteensa yhteiskuntaan uudestaan. Ja nythän tätä keskustelua tosiaan käydään. Ehkä sillä keskustelulla on vielä annettavaa koko kirkollekin.
Jaa tämä artikkeli: