Vaihto-oppilaille olisi ystäviä tarjolla
Luin juttua Vaihto-opiskelijana hiljaisten maassa (11.3.) ja harmittelin mielessäni, ettei tässä(kään) asiassa kysyntä ja tarjonta kohtaa.
Uskoisin, että muutkin maailmalta adoptoineet ottaisivat avosylin vastaan ystävän, joka pelkällä läsnäolollaan ja ulkonäöllään auttaisi vahvistamaan ja pitämään yllä lapsen suhdetta alkuperäiseen kotimaahansa, sen kulttuuriin ja ihmisiin. Ystävän, joka ehkä puhuisi lapsen alkuperäistä kieltä ja osaisi auttaa lasta paremmin ymmärtämään omaa taustaansa.
Itse Kiinasta adoptoidun tyttären äitinä haluan, että vaikka lapseni on nyt suomalainen pikkutyttö suomalaisessa arjessa, hänellä on myös suomalaisuuden lisäksi toinen kotimaa ja kulttuuri, josta olla ylpeä. Tehtävä vain on vanhemmille sitä vaikeampi, mitä kauempaa lapsi on adoptoitu. Opiskelijan ja adoptioperheen ystävyys olisi win-win-tilanne, josta molemmille puolille olisi iloa ja hyötyä. Missä me suomalaiset tavalliset perheet vain saisimme yhteyden näihin opiskelijoihin? Ei minun kanssani kukaan ole koskaan yrittänyt keskustella paikallisjunassa.
Jaa tämä artikkeli: