null Vaihtoehdottomuuden mantrat

Vaihtoehdottomuuden mantrat

Toukokuun lopussa monissa lehdissä julkaistaan tuoreiden ylioppilaiden nimet. Tämän ohessa ja suuremmalla hälyllä painetaan listoja koulujen keskinäisestä paremmuudesta ylioppilastodistusten keskiarvojen perusteella. Näitä listoja arvostellaan, mutta päällimmäiseksi on tänäkin keväänä jäänyt lausahdus, että paremmuuslistat "ovat tulleet jäädäkseen".

Tämä fraasi ärsyttää minua. Ehkä siksi, että se on osa hokemien rykelmää, jolla sammutetaan keskustelu arvoista luomalla vaikutelma vaihtoehdottomuudesta. Samanlaisia ilmaisuja virtaa koko ajan haastateltavien asiantuntijoiden ja päättäjien suusta. "Tämä on nykyaikaa." "Täytyy pysyä mukana yleisessä kehityksessä." "Tässä ei meiltä kysellä." "Asiat nyt vain ovat näin." Ja kaiken kruununa käsittämätön mantra siitä, että jokin olisi tullut jäädäkseen.

Suurin osa vaihtoehdottomuuden mantroista puolustaa kovia arvoja, armotonta kilpailua, pinnallisuutta ja kaupallisuutta. Harvemmin sanotaan, että meidän täytyy kuunnella enemmän toisiamme, koska täytyy pysyä mukana yleisessä kehityksessä. Tai että me annamme nyt enemmän tukea vammaisten omaishoitajille, koska tässä ei meiltä kysellä.

Erikoisinta on, että pakkomantrat loistavat poissaolollaan ainoilla alueilla, joissa tarvittaisiin radikaaleja päätöksiä ja tekoja: siinä, että oppisimme kohtelemaan toisiamme ystävällisemmin ja epäitsekkäämmin, koska siten maailmasta tulee aidosti parempi, ja siinä, että oppisimme tulemaan toimeen vähemmällä, koska luonto ei kestä nykyistä kulutustasoamme.

Moniin yhteiskunnan ja maailman rakenteisiin sisältyy kilpailua paremmuudesta. Kun tarjolla on yksi työpaikka ja sitä hakee sata ihmistä, heidät täytyy panna järjestykseen heidän soveltuvuutensa perusteella. Mutta mekaanisessa mittaamisessa ja listaamisessa, joka hivuttautuu joka paikkaan, piilee vaara. Listat kaventavat todellisuuden numeroiksi. Niihin katoavat yksilöt ja yksilölliset kyvyt, vivahteet ja kaikki muut erot paitsi se yksi, jota mitataan. Ne suosivat näyttävää ja nopeaa ja sortavat hiljaista ja pitkäjänteistä. Olemassaolollaan ne muuttavat arvomme pinnallisemmiksi ja kovemmiksi.

Me valitsemme. Mikään ei tule jäädäkseen, jos me päätämme toisin.

Jaa tämä artikkeli: