Tavara tavarasta. Rahaa ei tarvita, kun netin vaihtoringissä jokainen saa tarvitsemansa luopumalla itselleen turhasta.
Vaihtoja verkosta
Käytetty tavara vaihtaa yhä useammin omistajaa netin välityksellä.
Teksti Tuula Hietamäki
Kuva Janne Kuisma
Sini Ikolampea ja Piia Häkkistä yhdistää toilettilaukku, joka pyöri ennen tyhjän panttina Häkkisen kotona. Kun Häkkisen mies oli vaimonsa puolesta työmatkallaan ojentanut laukun Ikolammelle Kampin metroasemalla aivan ilmaiseksi, se löysi paikkansa Ikolammen kylpyhuoneesta ja täyttyi hänen hiustenhoitotuotteistaan.
Häkkinen ja Ikolampi ovat internetissä toimivan tavaranvaihtopalvelun Netcyclerin aktiivikäyttäjiä. Toinen halusi luopua itselleen turhasta tavarasta, toinen tarvitsi juuri sellaista. Tilalle Häkkinen sai joltakulta toiselta tarvitsemansa lastenvaatteen ja Ikolampi puolestaan antoi eteenpäin kengät, joille hänellä ei ollut käyttöä.
Moni muukin haluaa vaihtaa turhan tavaransa tarpeelliseen ja käyttää säästyneet rahansa johonkin mielekkäämpään. Vaihto käy näppärästi nettipalvelun kautta. Internetin merkitys tavaran ja myös palveluiden vaihdossa kasvaa koko ajan.
Netcycler ja Sharetribe ovat uusia suomalaisia eettisiä yrityksiä, jotka toimivat verkossa ja ovat kasvamassa ulkomaille. Netcyclerin kautta vaihtuvat tavarat, Sharetriben kautta myös palvelut.
Netcycler aloitti toimintansa vuonna 2008 ja avautui yleisölle vuonna 2010. Käyttö on kasvanut nopeasti ja tällä hetkellä sillä on jo yli 125 000 rekisteröityä käyttäjää.
Toiminta on laajentunut Saksaan ja Englantiin. Suomessa käyttäjiä on koko maassa, noin puolet heistä asuu pääkaupunkiseudulla. Vaihtoja ja lahjoituksia on ollut yli 34 000.
Palvelun suosio perustuu siihen, että se sovittaa toiveet ja tarjotut tavarat yhteen ja luo jopa viiden hengen vaihtorinkejä, mikä moninkertaistaa mahdollisuuden löytää haluamansa. Käyttäjä lisää kuvia tavaroista, joista haluaa luopua, ja toiveita siitä, mitä etsii. Tarjolla on jo 55 000 tavaraa ja toiveita 86 000.
Netcycleria suosivat ne, joilla on kamaa liikaa tai liian vähän tai joilla sen tarve muuttuu. Heitä ovat kotoa pois muuttavien lasten vanhemmat, opiskelijat, tilapäisesti maassa asuvat ja lapsiperheet. Joukossa on myös ekokuluttajia ja tuunaajia. Suurin osa käyttäjistä on naisia ja iältään 20–40-vuotiaita
Vaihtaminen, ilmaiseksi antaminen ja saaminen on maksutonta.
– Netcyclerin tulot syntyvät vapaaehtoisten postitus- ja myyntipalveluiden provisiosta. Myös maksullinen Extratili ja Helsingin tavarahotellin käyttö ovat suosittuja. Tavaroiden lisäämiseeen innostetaan kilpailuilla, joissa on aina houkuttelevat palkinnot, kertoo markkinoija Henni Ahvenlampi .
Kaverin vinkki antoi Sini Ikolammelle kimmokkkeen ryhtyä netcycleristiksi pari vuotta sitten. Piia Häkkinen oli jo ryhtynyt koekäyttäjäksi Suomen luonnonsuojeluliiton kautta.
Ikolampi on Netcycler-uskollinen ja hän on tehnyt useita satoja vaihtoja. Häkkisellä niitä on noin 150 ja hän etsii tavaraa muiltakin nettisivuilta. Molemmat ovat tehneet ilmaislahjoituksia.
– Haen palvelusta lastentarvikkeiden ja kestovaippojen lisäksi itsellekin vaatteita sekä kirjoja ja astioita, Häkkinen kertoo.
– Parhaat saamani tavarat ovat vedenkeitin ja Marimekon tyynyliina, mielimallini, jota ei enää saa kaupasta. Sen sain klassikkokirjalla, joka oli poimittu kirppiksen poistokorista.
– Yhden roska on toisen aarre, vahvistaa Ikolampi.
– Itselleni on tullut vastaan ihania käsilaukkuja, taidelasia, koruja ja käyttötavaroita. Olen luopunut siitä, mitä kaapit ovat pursunneet: kenkiä, koruja, vaatteita.
Tammikuun aikana Piia Häkkinen naputtaa tarjolle joululahjoja, joille ei ole käyttöä.
– On kiva ajatus, että joku tarvitsee niitä, hän sanoo.
Sini Ikolampi innostui kierrätyksestä aloittaessaan Netcyclerin käytön.
– Heräteostaminen on karsiutunut suurin piirtein pois. Nykyisin mietin kaupassa, tarvitsenko tämän tavaran todella.
– Käytetystä saa vain vähän rahaa. Vaihdossa saa tilalle sellaista, mitä oikeasti tarvitsee. Se on rahallisesti kannattavampaa, Häkkinen toteaa.
– Moni käyttäjä on tullut tutuksi. Usein tapaamisesta tuleekin mukava juttutuokio. Ja aina on oma jännityksensä treffata uusia ihmisiä, siinä tarvitaan tuntomerkkejä, Ikolampi kuvailee vaihtotapaamisia.
Sharetribe aloitti Kassi-nimisenä vuonna 2009 osana Aalto-yliopiston tutkimusprojektia. Nimi vaihtui toukokuun lopulla. Kuten Netcycler, Sharetribe haluaa vähentää turhaa kulutusta ja lisäksi se korostaa yhteisöllisyyttä yksin pärjäämisen ihanteen sijasta.
Sharetriben ideana on, että yhteisössä voi keskenään lainata, antaa, vuokrata, ostaa, myydä ja vaihtaa tavaroita, tehdä toisilleen palveluksia ja järjestää kimppakyytejä. Yhteisö voisi olla esimerkiksi kaupunginosa, työpaikka tai oppilaitos eli paikka, jossa ihmisillä on jokin yhteys toisiinsa. Silloin on helpompi vaikkapa lainata työkalujaan toiselle.
– Käyttäjiä on lähes 7 000, joista noin 4 500 Aalto-yhteisössä. Vaihtoja siellä on noin tuhat vuodessa, kertoo toimitusjohtaja Juho Makkonen .
Parhaillaan Sharetribella on käynnissä Helsingin ja Lahden kaupunkien kanssa Kaupunginosista kyläyhteisöjä -hanke, jossa Helsingistä ovat mukana Kallio, Pikku-Huopalahti ja Pitäjänmäki. Yhteistyötä on myös Suomen Omakotiliiton kanssa.
Suomen lisäksi Sharetribe on jo Kreikassa, Chilessä ja Yhdysvalloissa ja se on käännetty kuudelle kielelle. Tavoite on kasvaa maailmanlaajuiseksi paikallisyhteisöverkostoksi.
Jaa tämä artikkeli: