Uudet päättäjät. Yhteiseen kirkkoneuvostoon valittiin Johanna Laisaari (eturivissä vas.) Tuula Pontela, Tuulikki Vuorinen, Maritta Laiho, Riitta Asikanius, Kaisa Raittila, Hanna Mithiku. Takarivissä ovat Lauri Kopponen (vas.), Christoffer Perret, Juha Rintamäki (puheenjohtaja), Jarmo Leppiniemi ja Juha-Pekka Sihvonen kenttäjohtaja. Kuvasta puuttuvat Ville Jalovaara, Hedvig Stenman ja Pertti Sundberg.
Vaikeinta on asennemuutos
Helsingin seurakuntayhtymä sai uuden yhteisen kirkkoneuvoston.
Teksti Outi Ikonen
Kuva Esko Jämsä
Yhteinen kirkkovaltuusto valitsi viime viikolla Jorma Hentilän johdolla yhteisen kirkkoneuvoston. Valtuusto sai samalla uuden puheenjohtajan kirjailija, toimittaja Kaisa Raittilasta.
Yhteinen kirkkoneuvosto on seurakuntayhtymälle ja sen jäsenille tärkeä toimija, jota voisi verrata kunnallishallinnossa kaupunginhallitukseen. Kirkkoneuvosto johtaa seurakuntayhtymän talouden ja omaisuuden hoitoa.
Yhteiseen kirkkoneuvostoon ensimmäistä kertaa päässyt Hanna Mithiku on varajäsenenä neljän vuoden ajan ehtinyt jo tutustua valtuutetun rooliin ja odottaa alkanutta pestiään mielenkiinnolla.
– Nyt kun työskentelen kirkkoneuvostossa vakituisemmin, odotan, että pääsen enemmän vaikuttamaan työskentelytapoihin ja sisältöihinkin, Mithiku sanoo.
Kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi toiselle kaudelle valitulle Kaisa Raittilalle työ on jo tuttua. Hän lähtee kaksivuotiskauteensa sisuuntuneena. Hän on muiden valtuutettujen kanssa puhunut puolivakavissaan vallankumouksen tarpeesta.
– Luottamushenkilön rooli on hankala. Toisaalta haluaa hyvän yhteistyön hengessä kannustaa viranhaltijoita heidän vaikeassa työssään, toisaalta pitäisi säilyttää katse kirkkaana, jotta tunnistaisi, mikä pitäisi tehdä kokonaan toisin. Ulkopuolelta on helppo kritisoida, sisäpuolella on vaara muuttua liian säyseäksi. Siitä haluan tehdä parannusta, Raittila sanoo.
Raittila on iloinen yhteishengestä, jota aisti valtuustosalissa ensimmäisessä kokouksessa.
– Mikä onni, että kasvokkain erilaiset ajattelutavat suhteellistuvat ja voimme yhdessä toimia helsinkiläisten parhaaksi, hän toteaa.
Valtuustokauden alkumetreillä Kaisa Raittila pohdiskelee yhtymän taloushaasteita. Hanna Mithikun kiinnostus puolestaan kohdistuu erityisesti seurakuntien kiinteistöasioihin.
– Kiinteistöt ovat mittava osa yhtymän taloutta. Erityisesti minua kiinnostavat asuntorakentaminen ja se, miten siihen liittyvissä asioissa toimitaan, Mithiku kertoo.
Raittilaa on vaivannut luottamushenkilöiden avuttomuus vaikuttaa siihen, mihin helsinkiläistä seurakuntaelämää ja -taloutta lähivuosina suunnataan.
– Ongelma on päätöksenteon alkupäässä, linjaamisessa ja ideoinnissa, joihin luottamushenkilöitä ei juurikaan oteta mukaan tai joissa heillä on pelkän peilin rooli, hän sanoo.
Raittilan mukaan asiat tulevat päätettäviksi ”monen sihdin läpi ja niin sanotusti hyvin valmisteltuina”. Luottamushenkilöiden tehtävänä on joko hyväksyä, muuttaa tai hylätä.
– Kahteen jälkimmäiseen ei kompetenssi useinkaan riitä, kun ei ole voinut seurata läheltä valmistelun eri vaiheita. Reaktioksi jää käyttää huolestunut puheenvuoro valtuustosalissa.
Myös Hanna Mithiku pitää tärkeänä sitä, että päätöksenteossa kuunneltaisiin entistä laajempia piirejä, ja seurakuntalaisia saataisiin osallistettua jo suunnitteluvaiheessa.
Kaisa Raittila tietää edelliseltä vaikuttamiskaudeltaan, että talouden tiukentuessa pitää uskaltaa tehdä ikäviäkin päätöksiä ja panna asioita tärkeysjärjestykseen.
– Erityisen tarkalla silmällä pitää katsoa yhtymän suureksi paisunutta koneistoa. Luottamushenkilöiden asiantuntemusta pitäisi hyödyntää enemmän silloin, kun mietitään, mistä luovutaan ja mikä hoidetaan entistäkin paremmin, Raittila toteaa.
– Satsaaminen yhdessä sovittuun päämäärään ei välttämättä vaadi rahaa. Asennemuutos riittää, mutta juuri se on vaikeinta.
Jaa tämä artikkeli: