Seniorien kesäkahvilassa. HelsinkiMissio on kristillinen, kirkosta riippumaton sosiaalialan järjestö, jolla on hyvin monipuolista senioritoimintaa.
Vaikeudet kevenevät keskustellen
Yksinäisyys ei poistu rahalla eikä lääkkeillä. Ihminen tarvitsee toista ihmistä myös vanhetessaan.
Teksti Tarja Kivimäki
Kuva Jani Laukkanen
Kun eläkkeelle jääminen, sairaus tai puolison kuolema ahdistaa, apua voi hakea HelsinkiMission Senioripysäkiltä. Se on maksuton ohjattu keskusteluryhmä yli 60-vuotiaille. Siellä voi jakaa omia tunteitaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan luottamuksellisesti muiden kanssa.
– Kyse ei ole varsinaisesta ryhmäterapiasta, vaan terapeuttisesta keskusteluryhmästä, määrittelee psykoterapeutti, Senioripysäkin ryhmäohjaaja Tarja Laakso . Pysäkin päärahoittaja on Raha-automaattiyhdistys.
Ryhmässä tutustutaan itseen muiden avulla, vuorovaikutuksessa.
– On tärkeää, että on valmis sitoutumaan ryhmään, olemaan läsnä, korostaa Tarja Laakso.
Jokainen saa olla mukana omalla tavallaan. Senioripysäkin perusryhmät kokoontuvat 15 kertaa. HelsinkiMissiolla on myös pitkäkestoisempia ryhmiä.
– Sitoutuminen vähän pelotti alussa, tunnustaa 65-vuotias Maiju . Hän osallistuu 50 kertaa kokoontuvaan ryhmään. Hän mietti, olisiko todella valmis näin pitkäaikaiseen työskentelyyn. Mukaan lähteminen ei ole kaduttanut.
Apua Maiju haki avioeron tuomaan ahdistukseen. Mies rakastui yhdeltä istumalta toiseen 34 vuoden avioliiton jälkeen. Yhteinen koti myytiin, ja Maiju joutui myös luopumaan toisena kotina toimineesta rakkaasta kesämökistä.
Maiju huomasi Senioripysäkin ilmoituksen ja päätti hakea apua. Hänellä oli tukenaan laaja ystäväverkosto, poika, sisko ja läheinen siskon tytär. Se ei kuitenkaan korvaa parisuhdetta. Hän ei saanut nukutuksi ja itkeskeli.
– Aluksi ryhmäistunnossa arvelutti se, miten avautua vieraille ihmisille. Itku oli herkässä ja asioista puhuminen tuntui haasteelliselta.
Maiju ei omien sanojensa mukaan vieläkään osaa puhua tunteistaan avoimesti.
Enemmistö keskusteluryhmiin osallistujista on naisia. Jäävätkö vähemmistössä olevat miehet sitten naisten ”jyräämiksi”?
– Pyrimme siihen, että ryhmässä on aina useampi mies, vastaa psykoterapeutti Tarja Laakso.
Ryhmän ohjaajan vastuulla on se, ettei kukaan yksipuolisesti hallitse keskustelua.
Senioripysäkillä jokaisella tapaamisella on teema, joka ei kuitenkaan estä ryhmää keskustelemasta mistä tahansa. Teemoina ovat muun muassa yksinäisyys, masennus, luopuminen ja kuolema. Keskustelu saa edetä vapaasti. Ryhmätilanteessa kunkin ottama rooli ja tapa reagoida tulee näkyväksi. Terapeutti auttaa siinä. Hän toteaa vaikkapakertomalla huomanneensa, että Kaija on ollut tänään täysin hiljaa.
– Ketään ei vedetä mukaan keskusteluun tyyliin ”sano sinäkin nyt jotakin”. Ohjaan keskustelua kertomalla omista havainnoista, korostaa Laakso. Ryhmässä voi olla juuri omana itsenään.
Tarja Laakso kertoo hämmästyneensä, miten vähän ihmisten huolenaiheet ja heitä askarruttavat asiat riippuvat iästä.
– 40-vuotias luulee esimerkiksi, että vanhat ihmiset puhuvat kuolemasta, koska se on lähempänä heitä. Mutta yhtä hyvin nelikymppinen voi kokea vahvaa kuolemanpelkoa ja ahdistusta. Ihmisen sisäinen yksinäisyys ei useinkaan riipu iästä. Eikä sekään ennakkoluulo pidä paikkaansa, ettei vanhemmalla iällä voisi ystävystyä.
Maiju sanoo olevansa erittäin tyytyväinen, että uskaltautui mukaan. Hän on saanut tukea ja on voimaantunut.
– Keskustelua helpottaa se, että olemme niin samanikäisiä. Yksityisyyttä kunnioitetaan. Ryhmä kuuntelee ja kannustaa.
Maijun elämään tuo sisältöä toukokuussa syntynyt pojanpoika, ystävät ja oma uusi viljelypalsta. Hän rohkaisee kaikkia hakemaan apua.
– Odotan innolla taas ensi torstaita ja ryhmämme kokoontumista.
Aamukorva on auttava puhelin senioreille aamun hiljaisina tunteina. Vapaaehtoiset päivystävät Aamukorvassa joka aamu, pyhät arjet kello 5–9. Sirpa on toiminut kuulijana jo kymmenen vuotta. Hän vastaa puheluihin kerran kuussa, kuten suurin osa päivystäjistä. Eläkkeelle jäätyään hän kaipasi tekemistä ja halusi auttaa lähimmäisiään. Kristillinen arvomaailma oli myös tärkeä syy lähteä vapaaehtoistyöhön.
– HelsinkiMissio antaa vapaaehtoisille hyvän koulutuksen ja työnohjausta.
Ihmiset kaipaavat kuulijaa, keskusteluseuraa ja neuvoja arjen asioissa. Monelle soitosta on tullut osa aamurutiinia – ilman erityistä asiaa tai ongelmaa.
– Tällainen vapaaehtoistyö on pieni uhraus, ja tästä saa myös itse, sanoo Sirpa.
– Työ on avartanut näkemyksiäni. Toisella voi olla ihan erilainen elämä kuin itselläni. Ja vilpitön kiitos on paras palkkio.
Jaa tämä artikkeli: