Pääkaupunkiseudun papeista valtaosa vihkisi sateenkaaripareja. Kirkon linjauksia asiasta odotetaan jo kovasti. Kuva: Thinkstock
Vain neljännes helsinkiläispapeista ei vihkisi samaa sukupuolta olevia
Helsingin papeille tehdyn kyselyn mukaan selvä enemmistö papeista olisi valmis vihkimään avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Valomerkki kysyi Helsingin seurakuntien palveluksessa olevilta 212 papilta samaa sukupuolta olevien pariskuntien vihkimisestä avioliittoon. Kyselyyn vastasi 104 pappia. Vastaajista 55 oli naisia ja 48 miehiä.
Kyselyyn vastanneista helsinkiläispapeista reilu kaksi kolmasosaa (69 %) vihkisi mies- ja naispareja avioliittoon. Espoossa ja Vantaalla jopa kolme neljäsosaa (Espoossa 73 %, Vantaalla 75 %) vastaavaan kyselyyn vastanneista papeista vihkisi samaa sukupuolta olevia pareja.
Enemmistö pääkaupunkiseudun papeista kannattaa siis mies- ja naisparien kirkollista vihkimistä.
Selvä enemmistö kyselyyn vastanneista naispapeista (46 eli 84 %) kannatti samaa sukupuolta olevien vihkimistä, miehistä reilu puolet (26 eli 54 %). Mies- ja naisparien vihkimisestä kieltäytyvistä oli miehiä selvä enemmistö (20 eli 80 %). Samansuuntainen tulos saatiin Espoosta.
Vihkimistä puoltavista helsinkiläispapeista lähes neljä viidesosaa (57 pappia eli 79 %) kertoi kuitenkin odottavansa ensin kirkolta jonkinlaista yhteistä kantaa tai ohjeistusta. 15 pappia (14,4 %) vastasi aikovansa vihkiä pyydettäessä samaa sukupuolta olevia pareja heti uuden lain tultua voimaan.
”Odotan kirkon linjausta ja toimin sen mukaan. Itse toivon, että samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen kirkossa mahdollistuu”, kertoo Paavalin seurakuntapastori Minna Kumpukallio.
Muun muassa arkkipiispa Kari Mäkinen on toivonut pappien odottavan kirkon yhteistä ratkaisua ennen vihkimistä.
Vihin ensi vuoden maaliskuussa sateenkaaripareja enkä tule missään nimessä olemaan ainoa."
– pappi Toni Fagerholm
Neljännes helsinkiläispapeista ei vihkisi
Lähes neljännes eli 25 pappia (24 %) Helsingissä ei aio vihkiä samaa sukupuolta olevia. Vihkimisestä kieltäytyviä oli Espoossa lähes saman verran, Vantaalla noin 14 prosenttia vastaajista.
Tasa-arvoista avioliittolakia vastustaneeseen Aito avioliitto -kampanjaan osallistunut kirkkoherra Arto Antturi ei aio vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
”Muu vastaus ei ole kirkon järjestyksen ja pappisvalan mukaan mahdollinen. Olisi mahdotonta ajatella, että papit voisivat itsenäisesti päättää, mitä kirkon järjestyksen kohtaa he noudattavat ja mitä jättävät noudattamatta”, Antturi perustelee kantaansa.
”Kirkolla ei ole mitään syytä ulkoisen paineen vuoksi muuttaa luomakunnan järjestykseen perustuvaa käsitystään miehen ja naisen yhteyden erityisluonteesta ja siunauksellisuudesta.”
Kirkolta odotetaan toimintaohjeita
Helsinkiläispapeilta kysyttiin myös, mitä kirkon pitäisi nykyisessä tilanteessa tehdä. Yli puolet (58 %) vastaajista oli sitä mieltä, että kirkon pitäisi alkaa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja. Heistä hieman alle puolet katsoi, että papeilla olisi kuitenkin oltava oikeus myös kieltäytyä vihkimisestä.
”Mielestäni kirkon on saatava aikaan jonkinlainen toimintaohjeistus papeille hyvissä ajoin ennen lain voimaan astumista. On väärin kaikkia kohtaan, jos sen kanssa viivytellään. Henkilökohtaisesti toivon tässä tilanteessa, että kirkossa voitaisiin päätyä samaan ratkaisuun, minkä Norjan kirkko teki”, Kumpukallio sanoo.
Sekä Norjan että Ruotsin kirkoissa papeilla on omantunnon vapaus joko vihkiä tai olla vihkimättä mies- ja naispareja.
12 kyselyyn vastannutta pappia (11,5 %) oli sitä mieltä, että kirkon pitäisi luopua vihkioikeudestaan ja siunata kaikki sitä pyytävät avioparit. 22 pappia (21 %) puolestaan katsoi, ettei kirkon tarvitse tehdä mitään, vaan pitäytyä kannassa, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto. Jotain muuta vaihtoehtoa puolsi yhdeksän pappia (9 %).
Vihkijöistä ei pulaa pääkaupunkiseudulla
Pääkaupunkiseudulla on seurakuntien lisäksi lukuisia pappeja, joilla on vihkimisoikeus, mutta jotka työskentelevät esimerkiksi järjestöissä, korkeakouluissa tai ovat jo eläkkeellä. Heidän vastauksensa eivät näy Valomerkin kyselyssä, koska kysely lähetettiin vain virassa oleville seurakuntapapeille.
Helsingissä psykoterapeuttina työskentelevä pappi Toni Fagerholm aikoo vihkiä mies- ja naispareja.
”Vihin ensi vuoden maaliskuussa sateenkaaripareja enkä tule missään nimessä olemaan ainoa. Oletan, että kyseisenä päivänä vihittävien parien määrä tulee olemaan yksittäisten tapausten sijasta useita kymmeniä”, Fagerholm sanoo.
Fagerholmin mielestä kirkolla on vain yksi mahdollinen tapa päästä tässä asiassa eteenpäin. Vihkiminen tulisi sallia sitä kannattaville papeille, ja vastaavasti vastustajille tulisi antaa mahdollisuus kieltäytyä toimituksista.
Työ- ja palveluohjaajana Kriminaalihuollon tukisäätiössä työskentelvä pastori Liinamaria Halén on samoilla linjoilla.
”Hääjuhlat ovat kirkollisista toimituksista niitä, joihin on aina ilo ja kunnia osallistua. Haluan ehdottomasti iloita pappina kahden aikuisen sitoutumisesta toisiinsa heidän kanssaan, jos minua tällaiseen juhlaan pyydetään”, Halén vastaa.
”Mutta en voi luvata vihkimistä varmaksi, sillä liiton rekisteröinnin hoitaa maistraatti, eikä ole vielä selvää, hyväksyvätkö he juridisesti papin toimittaman avioliiton tässä tapauksessa”, Halén jatkaa.
Siviilioikeuden professori Urpo Kangas totesi Valomerkille maaliskuussa, että kun uusi avioliittolaki astuu voimaan, luterilaisen papin vihkimä samaa sukupuolta olevan parin avioliitto on juridisesti pätevä.
Asiallinen keskustelu on kirkossa vaikeaa
Asiallinen keskustelu tasa-arvoisesta avioliitosta on ollut kirkossa ajoittain vaikeaa.
”Nämä ovat aiheita, joista keskusteltaessa ihminen on hyvin herkillä. Onhan kyseessä myös oma minuus. Riski tulla satutetuksi on valtava”, Minna Kumpukallio sanoo.
Keskustelua vaikeuttavat näkemykset kirkon opista, traditiosta ja Raamatun tulkitsemisesta.
”Monimutkainen juttu. Ei ihme että aiheesta on vaikea keskustella asiallisesti. Asioiden välttely ja niistä riitely ei edistä mitään”, Kumpukallio jatkaa.
Aiemmin Tikkurilan seurakuntapastorina toimiessaan Toni Fagerholm järjesti Helsingin Pride-tapahtumassa kaksi kertaa rukoushetken samaa sukupuolta olevien parien kanssa. Työyhteisö ei kritisoinut häntä siitä.
”En ole saanut kertaakaan kielteistä palautetta työkavereiltani. Kokemukseni eri seurakunnista on, että niissä työskentelevät ihmiset oppivat yhteisen työn kautta kunnioittamaan luonnostaan eri tavalla ajattelevia kristittyjä. Tärkeintä seurakuntatyössä ei ole se, onko työkaverisi vanhoillislestadiolainen vai körtti. Sen sijasta tärkeää on, että työkaverisi hoitaa jumalanpalvelukseen kuuluvat tehtävät.”
Seurakuntalaisilta tuli Fagerholmin mukaan palautetta, mutta epäsuorasti.
”En enää saanut kutsuja tiettyjen herätysliikkeiden tilaisuuksiin ja moni poisti minut Facebook-kavereistaan. Aluksi osa myös vältteli minua jumalanpalveluksissa, mutta tilanne palautui normaaliksi yllättävän nopeasti. Seurakuntalaiset huomasivat, että saarnasin edelleen samalla tavalla ja niistä asioista, mistä me kaikki kristityt olemme samaa mieltä eli Jumalan armosta.”
Fagerholm on nykyään sitä mieltä, että pelko muiden reaktioista tuntui paljon itse tilannetta pahemmalta.
Vihkimisen seuraukset voivat huolestuttaa
Toni Fagerholm ei myöskään saanut virallista huomautusta toiminnastaan, eikä tuomiokapituliin tehty valitusta. Fagerholm arvioi samaa sukupuolta olevia pareja vihkivien pappien rankaisemisen olevan vaikeaa, jos kirkolliskokous ei saa tehtyä asiasta selkeää päätöstä. Silti osaa papeista saattavat huolestuttaa vihkimisen seuraukset.
”Toivon hartaasti, että rangaistuksiin ei ole tarvetta, ja että tämän keskustelun eri osapuolet oppisivat kunnioittamaan toisiansa. Vaikka me ajattelemme tästä asiasta eri tavalla, olemme silti kaikki kristittyjä ja samalla puolella.”
Liinamaria Halénia mietityttää myös, mitä seurauksia vihkimisen epäämisestä tulisi sitä toivoville pareille:
”Pelkään niitä seurauksia, joita tulisi, mikäli Jumalan siunausta liitolleen pyytävät eivät saisi sitä osakseen. Jaksaisiko ihminen luottaa edelleen Jumalan armoon ja rakkauteen, vaikka tulisi Hänen lapsiensa ja palvelijoidensa, eli muiden kristittyjen, hylkäämäksi? Tällaisessa tilanteessa voisi olla äärimmäisen vaikea muistaa, että ’muut kaikki hylkää, vaan Sinä et’.”
Kirkon ohjeistusta odotetaan marraskuussa
Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan ensi vuoden maaliskuussa. Lain mahdollisia vaikutuksia kirkolliseen vihkimiseen selvitetään parhaillaan. Piispainkokous valmistelee parhaillaan kirkolliskokouksen toimeksiantona selontekoa, jossa tarkastellaan avioliittolain muutosta kirkon kannalta. Se valmistunee marraskuussa.
Kirkossa on tällä hetkellä käytössä vihkikaava, jota käytetään kirkkoon kuuluvien parien vihkimiseen. Siunauskaava taas on pariskunnille, joiden avioliitto on solmittu muuten kuin evankelis-luterilaisessa kirkossa, esimerkiksi maistraatissa.
Lisäksi parisuhteensa rekisteröineiden kanssa voidaan viettää rukoushetki. Helsingin piispa Irja Askola toivoo, että kirkko voisi siunata samaa sukupuolta olevat parit uuden avioliittolain tultua voimaan. Espoon piispa Tapio Luoma taas pitäytyisi rukoushetkessä.
”Minusta vihkimiskaava ja siunauskaava ovat teologisesti sama asia. Vihkimisen ja siunaamisen ero on siinä tehtävä juridinen toimenpide, ei teologinen. Oleellinen kysymys tässä kohtaa minusta on, siunaammeko kirkossa kaikkien jäsentemme parisuhdetta vai emme”, Helsingin seurakuntien oppilaitospastori Henri Järvinen sanoo.
Järvinen ei näe ongelmaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisessä, mutta hän odottaa kirkon ratkaisua asiaan.
”Ajattelen, että avioliitto on merkki Jumalan rakkaudesta, jonka puolisot jakavat avioliitossa. Avioliitossa ihmiset antavat itsensä toisilleen sellaisina kuin ovat, eikä sukupuolella ole siinä merkitystä, vaan ennen kaikkea sitoutumisella ja sillä mihin Jumala heitä elämässä kutsuu. Toivon, että kaikki se hyvä, mikä ihmisten elämässä ja parisuhteissa on, saisi kirkon tuen ja siunauksen.”
Järvisestä kirkossa pitäisi keskustella laajemmin avioliiton teologiasta ja myös niiden ihmisten kanssa, joita tämä asia koskee. Edelleen pitäisi edistää sitä, että seurakunnat ovat turvallisia paikkoja erilaisille ihmisille ja näkemyksille, ja näistä asioista voisi keskustella asiallisesti ja toista osapuolta kunnioittaen.
”Tarvitaan laajempaa tietoisuutta ja hyvää keskustelukulttuuria. Ihmiset eivät automaattisesti osaa keskustella vaikeista kysymyksistä, vaan tässäkin tarvittaisiin rauhanprosessien kaltaisia yhteisiä keskusteluja.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tuomiokapituli ei ole päättänyt nais- ja miespareja vihkineiden pappien kohtelusta
AjankohtaistaHelsingin hiippakunnan tuomiokapitulin notaari oikaisee väärinkäsityksen.