Nimimerkillä suosioon. Dekkarikirjailija Lars Kepler on Alexandra Coelho Ahndorilin ja Alexander Ahndorilin yhteinen nimimerkki. Keplerin kolme teosta keikkuivat marraskuussa Mitä Suomi lukee -listojen kärkikymmenikössä. Kepler-elokuva Hypnotisoija on pyörinyt elokuvateattereissa.
Väinö Linna innoittaa kirjailijaparia
Suomalaiset esitetään ruotsalais-dekkareissa tavallisesti alkoholisteina. Joona Linna on poikkeus säännöstä.
Teksti Kimmo Laakso
Kuva Anna-Lena Ahlström
Lars Keplerin kirjoittamat jännityskirjat aiheuttivat ilmestyessään vuonna 2009 hämmennystä. Hiukan ennen ensimmäisen Kepler-kirjan suomentamista ilmeni, ettei mitään Lars Kepleriä ollut – kyseessä oli tukholmalaisen kirjailijaduo Alexander Ahndorilin ja Alexandra Coelho Ahndorilin luoma kuvitteellinen kirjoittaja.
Keplerin oikea identiteetti oli paljastettu – ainakin siltä näytti – samaan tapaan kuin murhaajan henkilöllisyys. Harva kuitenkaan tuolloin huomasi, että nimi Kepler oli oikeastaan eräänlainen koodinimi, joka sisälsi kätkettyjä kirjallisia viittauksia.
Jo Alexandra Coelho Ahndorilin esikoisromaanissa Stjärneborg (2003) seikkaili tähtitieteilijä Johannes Kepler. Stjärneborg puolestaan kääntyy helposti tähtilinnaksi. Linkkiä linnasta tähteen -dekkarista Väinö linnaan – ei siis ole kovin vaikea hakea; sen tietää, jos on lukenut Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa.
Kirjailijapari kertookin, että kyseessä on tarkkaan harkittu ele. Keplerin etunimi Lars viittaa Stieg Larssoniin , ja toinen tärkeä innoittaja on Väinö Linna.
Kepler-romaanien suomalainen etsivä Joona Linna on nyök-käys suomalaisen kansalliskirjailijan suuntaan.
– Halusimme nimetä etsivämme näin ja samalla tervehtiä kunnioittamaamme kirjailijaa, Väinö Linnaa. Kuten dekkaristien, myös Linnan erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat elämä ja kuolema sekä ihmisten heikkoudet ja moraaliset epäonnistumiset. Niistä mekin kirjoitamme, valaisee lokakuussa Helsingissä vieraillut Alexandra Coelho Ahndoril.
Hän muistuttaa, että nimi Joona on tullut Raamatusta , ja se on tarkoituksella suomalaisessa kirjoitusasussa.
– Meillä oli kirjoittaessamme tunne, että kirjojemme juonet kirjaimellisesti nielaisevat etsivän keskelle outoja tapahtumia, kuten siinä Raamatun tarinassa, toteavat kirjailijat kuin yhdestä suusta.
Kumppani Alexander Ahndoril lisää, ettei ole sattumaa että kirjailijat tulivat luoneeksi etsivän, joka puhuu ruotsia ”suomalaisittain murtaen”. Suomalaiset ovat Ruotsin suurin vähemmistö. Kun ruotsalaisissa dekkareissa esiintyy suomalaisia, he ovat usein vähäpätöisiä hahmoja, syrjäytyneitä juoppoja.
– Halusimme muuttaa tätä. Joona Linna ei ole stereotyyppinen suomalainen alkoholisti, vaan näyttää hyvältä ja on pukeutunut huolitellusti, Alexander kertoo.
Ahndorilit ovat peittelemättömän kiinnostuneita yhteiskunnasta ja ammentavat toisen ruotsalaisen kirjailijaduon Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön poliittisesti latautuneesta poliisiromaaniperinteestä. He myöntävätkin samaistuvansa dekkarin vasemmistolaiseen traditioon.
– Ongelma on kuitenkin siinä, että Sjöwallin ja Wahlöön kaltaiset edelläkävijät olivat liian mustavalkoisia. Emme halua kirjoissamme väittää, että jos olet rikas, olet myös paha. Eivät asiat ole niin yksinkertaisia. Me emme halua tyrkyttää ideoita.
Romaanissa Hypnotisoija vihjataan mahdollisuuteen, että rikoksen takana on alaikäinen lapsi.
– Meillä on itsellämme kolme lasta. Mielestämme lapsiin kohdistuu kaksi pääpelkoa: että heille tapahtuu jotain pahaa tai että he itse tekevät jotain pahaa, selventää Alexandra.
– Mutta ajatuksena ei ole, että lapset ovat synnynnäisesti joko hyviä tai pahoja, täsmentää Alexander.
Näyttelijän uraa kokeillut Alexandra kertoo roolistaan Hitlerin äitinä. Kokemus rinnastuu hänen mukaansa myös tapaan kokea henkilöhahmoja romaaneissa. Tärkeintä on voida katsoa ja tuntea asioita sisältäpäin, ”hirviön näkökulmasta”.
Sjöwallin ja Wahlöön 1960-ja 70-luvuilla julkaisemat poliisiromaanit siirsivät dekkarin pois aristokraattisesta miljööstä. Siinä rikos on arvoitus, joka ratkaistaan jonkinlaisena ristisanatehtävää muistuttavana aivojumppana.
Rikoksista tuli likaisia, ja niiden ratkaiseminen oli työtä, joka tehtiin kadulla.
– Henning Mankell lisäsi tähän asetelmaan asteen vakavuutta. Tarvittiin kuitenkin Stieg Larsson, ennen kuin poliisiromaani muuttui jännitysromaaniksi, trilleriksi.
Kirjailijapariskunta ei ole huolissaan, vaikka tätä rikoskirjallisuuden alagenreä pidetään yleensä kaikista halpahintaisimpana. Sitä luonnehtii usein nopea, jopa hyperventilaatiokohtausta muistuttava juonenkuljetus. Tärkeintä on pitää lukijan aistit virkeinä.
– Emme ota osaa tuohon hierarkiaan. Olen kirjoittanut kaikenlaista runoista oopperoihin. Onhan myös huonosti kirjoitettua runoutta, ei genre ole mikään laadun tae, Alexander Ahndoril toteaa.
Kustantamo Tammi on julkaissut suomeksi Lars Keplerin kirjat Hypnotisoija, Paganini ja paholainen, Tulitodistaja. Keplerin romaaniin perustuva elokuva Hypnotisoija nähtiin syksyllä elokuvateattereissa.
Jaa tämä artikkeli: