Ultrajuoksua harrastava pastori Vilppu Huomo juoksee yli sata kilometriä viikossa. Kuva: Maija Saari
Väitellään: Jeesuskin juoksisi maratoneja, Vilppu Huomo!
"Jeesus ehti luoda menestyksekkään uran maratoonarina", väittää pastori ja ultrajuoksija Vilppu Huomo.
Vilppu Huomo, juokseminen on tylsää, yksitoikkoista puuhaa.
Riippuu siitä missä juoksee. Jos vuorenharjanteilla, tuntureilla, poluilla ja metsissä juokseminen on tylsää – tai jos endorfiinipöllyssä viimeisten voimien rutistaminen on tylsää – silloin ehkä pitää hankkia parempia huumeita.
Juokseminen on itsekeskeinen, epäsosiaalinen harrastus.
Juokseminen on juuri niin sosiaalista kuin siitä tekee. Mikään ei estä juoksemista kimpassa tai porukkalenkeillä. Ultrilla puolestaan näkee sellaista yhteishenkeä ja toisista kilpailijoista huolehtimista, että harvassa lajissa on vastaavaa.
Kuinka tylsää juokseminen olisikaan, jos siinä olisi järkeä."
Tulosten ja tavoitteiden kirjaaminen on itsetarkoitus.
Ei, se on osa prosessia. Se kertoo juoksemisen tavoitteellisuudesta, joka on yksi homman hienoista puolista. Voin vaikka palata tuntemuksiini ensimmäisellä maratonillani vuonna 2007.
Tämän vuoden päätavoite on Ultra-Trail du Mont-Blanc (UTMB) elo-syyskuun taitteessa. Yhdessä maailman arvostetuimmassa vuoriultrassa on 168 kilometriä ja 9600 nousumetriä.
Tavallaan kirjaaminen on myös yhteisöllisyyttä: varsinkin vuoriultra on juoksulaji joka elää vahvasti myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Juoksuvarvas-blogissani olen viime aikoina kirjoittanut erityisesti kilpailuista ja niihin valmistautumisesta, välillä myös muusta juoksuun liittyvästä.
Ultrajuoksu on ultrajärjetöntä!
Niin onkin. Kuinka tylsää juokseminen olisikaan, jos siinä olisi järkeä.
Olisi kansantaloudellisesti kannattavampaa kilpailla jossain tuottavammassa toimessa.
Ehdotatko pörssisijoittamista uudeksi olympialajiksi?
Liikuntamuotona juokseminen on yksipuolista.
Juokseminen on aerobista liikuntaa puhtaimmillaan. Kuitenkin varsinkin kestävyysjuoksu vaatii myös hyvää lihaskuntoa, jotta juoksuasento pysyy ryhdikkäänä useita tunteja. Monet juoksijat treenaavatkin ohessa myös lihaskuntoa eri tavoin.
Juoksijaa ahdistaa aina jokin: jalkasärky, selkäsärky, väärät vaatteet, nännilaastarin unohtuminen, huonot tossut, muiden paremmuus jne.
Ahdistus kertoo usein siitä, että nyt ihminen on epämukavuusalueellaan. Kuinka monta ihmistä tunnet, jotka jatkuvasti ovat valmiita haastamaan itseään ja tekevät sen ilomielin?
Jos Jeesus eläisi nyt, hän olisi maratoonari.
Maraton syntyi antiikin Kreikan legendasta, jonka mukaan Feidippides juoksi 490 eKr. Ateenaan ilmoittamaan kreikkalaisten saamasta voitosta taistelussa. Jeesus ehti hyvin luoda menestyksekkään uran maratoonarina jo omana aikanaan, ennen tunnetumman toimintansa aloittamista. Ajalta ei vain ole säilynyt urheilu-uutisia.
Ihminen löytää itsensä vasta sadan kilometrin jälkeen.
Se olisi hirveää! Mutta juostessa mukana ovat vain ne asiat mitä kantaa päänsä sisällä mukanaan. Pitkäkestoinen, kevyt rasitus usein selkiyttää ajatuksia turhasta sälästä. Parhaimmillaan juokseminen voi olla meditaatiota.
Kävellen olisit jo perillä.
Kävellen ei ole vielä puolivälissäkään!
Jaa tämä artikkeli: