Pastori Alaric Corander on myös ikonimaalari. Kuva: Matti Karppinen
Väitellään: Jokaisessa kodissa pitäisi olla ikoni, Alarik Corander!
"Ikoni on maalattua sanaa", kertoo pastori ja ikonimaalari Alarik Corander.
Luterilaisilla ei ole mitään tekemistä ikonien kanssa.
"Ikonit todella mielletään usein vain ortodoksiseen uskonelämään kuuluviksi. Kuitenkin ikonit ovat olleet merkittävässä asemassa kristittyjen rukous- ja jumalanpalveluselämässä jo jakamattoman kirkon aikana. Tätä taustaa vasten myös luterilainen voi maalata ikoneja, koska tradition juuret ovat yhteisessä perustassa."
Ortodoksit palvovat ikoneita, vaikka Raamattu kieltää kuvan palvomisen.
"Itse en ole ortodoksi, mutta ymmärtäisin asian toisin. Ortodoksit puhuvat kunnioittamisesta. Palvonta kuuluu vain kolmiyhteiselle Jumalalle. Ikonissa näemme Jumalan suuruuden ja pyhyyden vertauskuvana, jota kunnioitetaan."
Ikoni ei ole pelkkä sisustusesine.
"Ikonin tehtävänä on muistuttaa kodissa Jumalan olemassaolosta. Ikoni tarjoaa myös tilaisuuden katsojalle hiljentyä aiheen äärelle ja miettiä sen sanomaa ja sisältöä. Ikonia ei tulisi siksi ripustaa seinälle koristeeksi muiden taulujen joukkoon. On hyvä muistaa, että taitavimmankaan ikonimaalarin työ ei ole tarkoitettu lisäämään hänen kunniaansa ja mainettaan vaan lähentämään katsojaa pyhän äärelle."
Jokaisessa kodissa pitäisi olla ikoni.
"Ymmärtääkseni jokaisessa ortodoksisessa kodissa pitäisi olla ikoni, näin ainakin on opetettu. Luterilaisessa kodissa on hyvä olla ikoni, mutta se ei ole meidän uskonnäkemyksemme mukaan tarpeellista. Ikoni on maalattua sanaa, joten se julistaa jo olemassaolollaan. Ikoni on sopiva muistutus luterilaiselle, että usko on läsnä arkisessa kotielämässä eikä vain kirkon seinien sisäpuolella."
Ikonien maalaaminen on hartauden harjoitusta.
"Ikonimaalaus käsitetään todella kirkkoisien mukaan hartauden harjoittamiseksi. Ikonimaalari on tutustunut ennalta maalaamaansa ikonin aiheeseen ja miettinyt miten se toteutetaan. Ikonimaalaus on hiljentymistä oman itsensä ääressä suuren Jumalan edessä. Ikonimaalauksen perinteeseen kuuluu myös ajatus, että maalari luulee valitsevansa itselleen sopivan aiheen, mutta todellisuudessa ikoni valitsee maalaajansa. Jumala siis puhuttelee näin ikonimaalaria."
Ikonimaalauksen tarkat säännöt kahlitsevat luovuutta.
"Jokainen jolla on kutsumusta ikonimaalaukseen, voi maalata ikoneja. Tämä kuitenkin edellyttää tradition kunnioitusta ja sitoutumista. Ikoninmaalauksessa on kyse alkukuvan toistamisesta. Kuitenkin jokainen ikoni on ainutkertainen, koska se on käynyt läpi luomisprosessin. Ikonissa henkilökohtainen luovuus näkyy väreissä ja sommittelussa. Luterilaisena tietysti toivon sitoutumista oman kirkkomme opetukseen ja uskoon. Tällöin luterilainen ikonimaalari voi maalata kirkkomme tradition mukaisia pyhiä, kuten Piispa Henrikin tai Mikael Agricolan."
Mainokset ovat markkinayhteiskunnan ikoneita.
"En innostu ikoni-sanan käytöstä tässä yhteydessä. Ikoni on sanana varattu tietyn kirkon tradition piirissä syntyvien hengellisten kuvien käyttöön. Toisaalta mainokset ovat todella korvanneet nykyajan ihmisen visuaalisen tarpeen. Hyvä mainos voi pysähdyttää katsojansa ja antaa hänen ajatteluunsa uusia henkisiä virikkeitä. Vaikutus voi siis muistuttaa uskonnollisen kuvan sanomaa. Vähemmän tunnettua on, että Neuvostoliiton alkuvuosina valtiollista niin sanottua sosialistista realismia maalanneista taiteilijoista monet olivat entisiä ikonimaalareita."
Jaa tämä artikkeli: