Väitellään: Koulu on työtä eikä retkeilyä, Taru Lehti!
Espoolainen opettaja Taru Lehti pitää tärkeänä, että koko luokka osallistuu leirikoulurahojen keräämiseen. Hän toimii Juvanpuiston yläkoulussa ranskan ja englannin opettajana. Kuva: Jukka Granstrom

Espoolainen opettaja Taru Lehti pitää tärkeänä, että koko luokka osallistuu leirikoulurahojen keräämiseen. Hän toimii Juvanpuiston yläkoulussa ranskan ja englannin opettajana. Kuva: Jukka Granstrom

Väitellään: Koulu on työtä eikä retkeilyä, Taru Lehti!

Retket ja leirikoulut kuuluvat koulunkäyntiin ja tuovat siihen hohtoa, sanoo kokenut luokkaretkien vetäjä Taru Lehti, joka on toiminut opettajana sekä ala- että yläkoulun puolella.

Koulu on työpaikka.

Totta, ja retket kuuluvat koulutyöhön olennaisena osana. Urheilupäivät, kulttuuriretket ja leirikoulut ovat kaikki samaa sarjaa. Retki lähimetsäänkin opettaa ja samalla nostaa arjen yläpuolelle. Onhan aikuisillakin työhyvinvointipäivänsä ja opintomatkansa. Matka sinällään ei ole itsetarkoitus, vaan koko prosessi on tärkeä. Suunnittelun, tienaamisen ja valmistautumisen myötä nuoret oppivat, tutustuvat ja ryhmäytyvät.

Kaikilla ei ole varaa leirikouluun.

Onpas, koska matkarahoja tienataan talkoilla. Sen sijaan kaikissa perheissä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia matkustaa ainakaan ulkomaille. Niipperin alakoulussa keräsimme talkootyön lisäksi rahaa, mutta todella vähitellen. Puolentoista vuoden ajan viisi euroa kuukaudessa ei ole ollut kenellekään ylivoimaista. Osallistumisen on oltava mahdollista kaikille.

Leirikoulun valmistelu kaatuu harvojen niskaan.

Ehei. Kaikkien osapuolten pitää olla mukana leirikoulun tekemisessä: lasten, vanhempien ja opettajan. Niinhän se tietysti on, että elämässä asiat eivät mene sataprosenttisesti tasan. Viimeksi oli hyvä kokoonpano varojen keräämiseen; oli monta perhettä, joiden toiminta sopi yhteen. Isätkin saivat loistaa renkaanvaihdossa. Alakoulussa on kyllä se riski, että työ painottuu vanhemmille. On surullista, jos vanhemmat sitten päättävät, että tämä riitti. Teini-iässä on tärkeää, että vanhemmat toimivat tukijoukkona, joka saa lapset osallistumaan yhteiseen tekemiseen.

On epäilyttävää, että lasten pitää kaupitella tuotteita rahojen kokoamiseksi.

Pitäisi saada Suomi nousuun, ja markkinointihan juuri on suomalaisille vaikeaa. Eikö ole hyvä, että kouluelämässä on mukana yrittäjyyttä?

Tuskin leirikoulussa ulkomailla on mitään hohtoa, matkustavathan lapset muutoinkin.

Matkustavat, mutta eivät kaikki. Leirikoulu tekee reissaamisen mahdolliseksi niille, joilla ei ole ollut siihen varaa. Yläkoulussa on nuoria, jotka eivät ole koskaan esimerkiksi lentäneet. Opettajalle olisi monin verroin helpompaa viedä oppilaat suomalaiseen leirikeskukseen, jossa on tarjolla omat leirinohjaajat, mutta itse suunniteltu matka tarjoaa aivan eri ulottuvuuksia.

Leirikoulu on oppimista varten.

Matka lisää opiskelumotivaatiota esimerkiksi kieliin. Viimeksi retkeiltiin luokan kanssa, jolla esiintyi paljon ruotsinvastaisuutta. He halusivat silti Tukholmaan, ja ruotsia opiskeltiin ahkerammin. Matkasta tehdään monipuolinen raportti, jonka laatiminen on tärkeä osa oppimisprosessia.

Matkalla voi tapahtua kaikenlaista ikävää.

Turvajärjestelmiä on paljon. Viimeksi meillä oli käytössä luokan oma Whatsapp-ryhmä, jossa myös vanhemmat Suomessa olivat mukana. Nuoret sitoutuivat nimikirjoituksellaan Espoon kaupungin leirikoulusääntöihin. Kaikkialle mentiin yhdessä tai vanhempien luotsaamassa pienryhmässä. Niinpä kaikki meni taas kerran hyvin. Yhteinen suunnittelu ja tekeminen ryhmäyttävät ja kummasti parantavat käytöstä. On hienoa voida luottaa nuoriin ja pystyä tekemään yhdessä. Se on opettajallekin valtavan palkitsevaa.

Suunnittelu on tärkeää.

Kyllä! Suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa, siis jo yläasteen alkaessa, vaikka matka toteutuisi vasta kolme vuotta myöhemmin. Leirikouluilloissa organisoidutaan, perustetaan luokkatoimikunta ja tili, ja siitä se taas lähtee.

Jaa tämä artikkeli: