Väitellään: Luova kirjoittaminen sopii vain taiteellisille tyypeille, Aulikki Rundgren!
Kirjoittaminen ei ole sellainen asia, jonka toiset osaavat ja toiset eivät. – En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa oppilas ei olisi oppinut ja kehittynyt, Aulikki Rundgren sanoo. Kuva: Saara Vuorjoki. Kuva: Saara Vuorjoki

Kirjoittaminen ei ole sellainen asia, jonka toiset osaavat ja toiset eivät. – En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa oppilas ei olisi oppinut ja kehittynyt, Aulikki Rundgren sanoo. Kuva: Saara Vuorjoki. Kuva: Saara Vuorjoki

Väitellään: Luova kirjoittaminen sopii vain taiteellisille tyypeille, Aulikki Rundgren!

Vantaan sanataidekoulun perustaja Aulikki Rundgren on opettanut kirjoittamista yli 20 vuotta.

Jotkut osaavat kirjoittaa ja toiset eivät.

– Jokaisella on omat lauseensa ja tarinansa. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa oppilas ei olisi oppinut ja kehittynyt. Kirjoittamista voi oppia ja opettaa.

Vauvoille kannattaa loruilla.

– Ehdottomasti. Lapsen kielellinen kehitys alkaa paljon ennen kuin lapsi puhuu. Pieni vauva nauttii ja viihtyy, kun vanhempi loruttelee ja runoilee hänelle. Loruissa on kiva rytmi ja poljento. Kirjastoista löytyy loruttelukirjoja.

Lapsi keksii luonnostaan tarinoita.

– Kyllä. Me sanataidekoulussa kannustamme vanhempia kuuntelemaan kotonakin lasten tarinoita. Silloin lapsi kokee, että kaikki, mitä mielikuvitus tuottaa, on tärkeää.

Lapselle täytyy lukea.

– Lapsi, jolle on luettu pienestä pitäen, myötäelää herkästi toisten tunteita. Koulu yksistään ei riitä hoitamaan tätä lukemisasiaa. Siihen tarvitaan vanhempia. Vanhempien ja lasten yhteinen aika ylipäätään on arvokkaampaa kuin että jokainen perheestä on oman tablettinsa ääressä. Iltapäiväkerhossa lasten kanssa jutellessani suurin osa heistä harmitteli sitä, että vanhemmat ovat liikaa tietokoneella.

Lapsen on hyödyllisempää opetella koodaamista kuin kirjoittamista.

– Ei. Koodaaminen on vain osa niitä taitoja, joita lapselle on alettu koulussa opettaa, koska tietokoneet ovat jokaisen arkea. Kaikkien ei tarvitse osata koodata, mutta kaikkien täytyy osata kirjoittaa, nyt ja tulevaisuudessa.

Aikuisella ei ole mielikuvitusta.

– Ei pidä paikkaansa. Jokainen käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan ratkaistessaan ongelmiaan ja elämässä eteen tulevia tilanteita varmasti päivittäin. Mielikuvitusta voi ruokkia harrastamalla erilaisia taiteita ja tietenkin lukemalla kaunokirjallisuutta. Romaanit ovat tarinoita elämästä. Ne herkistävät meitä ja opettavat elämäntaitoja paremmin kuin elämäntaito-oppaat konsanaan.

Luova kirjoittaminen sopii vain taiteellisille tyypeille.

– Väärin. Kuten lapset rakastavat tarinoita, me aikuisetkin puhumme jopa toisen puheen päälle halutessamme innokkaasti kertoa omat "kuule mitä minulle tapahtui" -tarinamme. Samaa on luova kirjoittaminenkin. Meillä kullakin on omat sanamme ja oma ainutlaatuinen elämänkokemuksemme jaettavaksi.

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa.

– On ja ei. Kirjoittajaryhmissä pääsee jakamaan kirjoittamista ja ne kannustavat kirjoittamaan. Yksinäisyyttä kuitenkin tarvitaan, että kuulee omat ajatuksensa ja sanansa.

Kirjoittaminen auttaa käsittelemään hankalia asioita.

– Kyllä. Kirjoittaminen on usein myös terapiaa, vaikka ei terapiamielessä kirjoittaisikaan. Omaa elämäämmehän me käytämme kuitenkin materiaalina, vaikka kirjoittaisimme mielikuvituksellisia tarinoita.

Vantaan sanataidekoulussa on ryhmiä kaikenikäisille. Lisätietoja: sanataidekoulu.fi.

Jaa tämä artikkeli: