Väitellään: Mielikuvat ohjaavat todellisuutta, Pekka Hämäläinen!
Kun vuorovaikutuskouluttaja Pekka Hämäläistä uhkaa paniikki, hän tekee ankkuriharjoituksen.
Ihminen on se mikä on. Hän ei voi itselleen mitään.
– Moni ajattelee, että olen tällainen tyyppi ja tällaisena pysyn. Mutta on mahdollista muuttaa mieltään. Jokainen voi muuttaa asenteitaan.
Toista on helpompi muuttaa kuin itseään.
– Sanoisin päinvastoin. Toista on jokseenkin mahdotonta muuttaa haluttuun suuntaan perinteisillä keinoilla opettamalla, neuvomalla tai nalkuttamalla. Mutta jos rupean ajattelemaan toisesta myönteisesti, oma käyttäytymiseni muuttuu. Sitä kautta voi toinenkin muuttua. Hankala oppilas alkaa näyttää aivan muulta, jos hänestä välitetään ja ollaan aidosti kiinnostuneita.
Hankala ihmisen seurassa voi olla mahdotonta hillitä itseään.
– Jos vaikkapa työtoveri saa sinut aina raivon partaalle, kannattaa pysähtyä miettimään, mitä mielikuvia häneen liittyy. Hän näyttää ehkä äidiltä, joka oli aina pahantuulinen ja kohteli huonosti. Tällaisessa tilanteessa voi erottaa toisistaan mielikuvat äidistä ja kollegasta, ja huomata, että työtoveri on ihan mukava ja taitava ihminen.
Mielikuvat ohjaavat todellisuutta.
– Niin ne tekevät. Aivan arkiasioissakin mielikuvat ohjaavat valintoja. Kokoan kaupassa ruokaa ostoskärryihin sen mukaan, mikä tuottaa mielihyvää. Sama voi näkyä myös autokaupassa. Kun haluan tietyn värisen auton, ei merkillä tai kulutus- ja päästötiedoilla ole mitään väliä.
– Mielikuvieni takia voin myös ajatella, etten ansaitse hyviä tuloja tai onnistumisia. Minun kuuluukin pysyä köyhänä ja elää säästäväisesti.
Tapahtumat eivät muutu muuksi vain mielikuvia työstämällä.
– Jokainen kohtaa elämässään vastoinkäymisiä. On onnettomuuksia, pettymyksiä ja kriisejä. Tiedetään, että sillä, miten ihminen suhtautuu tapahtumaan, on suurempi vaikutus hänen elämäänsä kuin itse tapahtumalla.
– Muuttamalla mielikuviaan ihminen voi myös korjata menneisyyttään. Moni voi vielä aikuisenakin olla sen vanki, mitä isä joskus sanoi. Latistamisen mankelin läpi käynyt lapsi voi kuitenkin aikuisena nähdä vanhempansa uudesta näkökulmasta, myönteisesti. Ehkäpä isä oli huolissaan lapsesta, muttei osannut ilmaista sitä toisin.
Elämään kuuluu myös pahanolon tunteita.
– Niin kuuluu, mutta ihminen voi valita, mitä hän tekee niille. Jääkö hän valittamaan ja voivottelemaan, ja tuleeko hänestä siis ilmapiirin pilaaja? Toinen vaihtoehto on hyväksyä pahanolon tunteet ja miettiä, mitä ne viestittivät ja opettavat minusta ja elämästä.
Mielikuvien muokkaaminen on rasittavaa ajatustyötä.
– Mielikuviaan voi käsitellä myös toiminnallisesti. Voi aloittaa vaikka minäpuheesta, siitä, että alkaa puhutella itseään ystävällisesti ja ymmärtäen. Voi tehdä hengitysharjoituksia hengittämällä rauhallisesti ulos pelkojaan ja sisään rohkeutta. Voi myös tehdä ankkuriharjoituksen. Olen sopinut itseni kanssa, että vasen olka on minun ankkurini. Kun paniikki uhkaa, voin sitä koskettamalla vakuuttaa itselleni, että minulla ei ole mitään hätää. Yhtä lailla voin kuvitella itseni johonkin voimia antavaan ankkuripaikkaan.
Pekka Hämäläinen. Elämisen vimma ja syvä ilo. Opas täydempään elämään. Minerva 2014.
Jaa tämä artikkeli: