Väitellään: Pieni häpeä voi olla hyväksi, Elina Reenkola!
Psykoanalyytikko Elina Reenkolan mielestä häpeäminen ei ole hävettävää.
Nykyään harva häpeää silmät päästään.
– Ei häpeä tai häpeäminen ole mihinkään hävinnyt, vaikka muulta vaikuttaisi. Se, mitä hävetään, on muuttunut ja muuttuu. Esimerkiksi ennen neitsyys oli hyve ja sen menettäminen oli häpeä, mutta nykyään neitsyyttä voidaan pitää häpeänä.
Häpeä on vain yksi monista tunteista.
– Häpeä on tuskallinen tunne. Syyllisyys koskee vain tekoja, mutta häpeä koskee koko minuutta. Häpeävä kokee, ettei kelpaa omana erillisenä itsenään. Sen takia hän ryhtyy peittämään tai piilottelemaan itseään. Hän voi myös ylikompensoida häpeäänsä ja huonoa itsetuntoaan täydellisen häikäisevillä suorituksilla.
– Häpeä voi ilmetä myös rumuudentunteena tai -kokemuksena, vaikka kyseessä olisi toisten mielestä jopa poikkeuksellisen kaunis ihminen. Naiselle vanheneminen, piirteiden veltostuminen ja rypistyminen voivat myös aiheuttaa häpeää.
Häpeän seuraukset voivat olla kohtuuttomia.
– Niin voivat. Häpeävä saattaa vetäytyä eroon toisista. Hän ei pysty puhumaan puolestaan eikä pitämään puoliaan. Hän ei ehkä kykene esiintymään esiintymisjännityksensä takia. Jotkut suorastaan erakoituvat. Jotkut voivat ryhtyä pilkkaamaan tai kiusaamaan muita, ettei oma häpeä tuntuisi.
Uhrin häpeä on usein suurempi kuin tekijän.
– Useimmiten tekijä ei häpeä esimerkiksi insestiä tai raiskausta. Mutta uhri voi vaurioitua loppuiäksi. Hän kokee olevansa pilattu, hänen kehonsa ja mielensä on rikottu. Muunkinlaisen väkivallan tai kiusaamisen uhrien on vaikea luottaa toisiin ihmisiin niin, että he voisivat puhua asiasta. Niinpä voi kestää vuosia, ennen kun tapahtunut tulee ilmi.
Nykyään on hävettävää puhua rakkauden kaipuusta.
– Omasta kaipuusta on tosiaankin tullut hävettävä asia. Sen sijaan monen mielestä on ihan ok vaikkapa se, että heittäytyy yhden yön seksisuhteisiin tai että esittää tai katsoo pornoa. 1960-luvulla tapahtuneessa seksuaalisessa vallankumouksessa oli paljon hyvää, mutta rakkauden kaipuun poisheittäminen ei ollut hyväksi. Jokaisen pitäisi saada häpeämättä kaivata vastavuoroista läheisyyttä, hellyyttä ja huomatuksi tulemista.
Häpeään sisältyy ristiriitoja.
– Häpeän ytimessä on sisäinen ristiriita todellisen minän ja ihanteiden välillä.
Pieni häpeä voi olla hyväksi.
– Lievä häpeä on vastavoima itsekkyydelle, isottelulle ja kaikkivoipaisuudelle. Se auttaa hallitsemaan haluja ja kunnioittamaan toista. Se myös vie kohti omavaraisuutta ja pyrkimystä menestykseen. Vaikka häpeä on osittain kahle ja kehityksen este, se on myös sivistyksen edellytys.
– On myös tärkeä huomata, että nykyäänkään ihmisen ei tarvitse paljastaa itsestään kaikkea. Varsinkin nuoruusiässä on tärkeää suojella yksityisaluetta niin, että aralle uudelle kasvulle on tilaa.
Elina Reenkola: Nainen ja häpeä. Minerva 2014.
Jaa tämä artikkeli: