Vaivaismummo pysäyttää Kampissa
Mummo ja taiteilija. Matti Pekonen rakensi Vaivaismummon Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun metallipajassa. Teoksen tarkoituksena on pysäyttää ohikulkijat hetkeksi kerjäläisilmiön äärelle.

Mummo ja taiteilija. Matti Pekonen rakensi Vaivaismummon Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun metallipajassa. Teoksen tarkoituksena on pysäyttää ohikulkijat hetkeksi kerjäläisilmiön äärelle.

Vaivaismummo pysäyttää Kampissa

Kampin kappelilla nököttää tunteita herättävä taideteos.

Teksti Salla Korpela
Kuva Katri Saarela


Kampin kappelin kupeessa on eilisestä lähtien seissyt taideteos nimeltä Vaivaismummo. Taiteilija Matti Pekosen veistos perustuu suomalaisten kirkkojen ikivanhaan vaivaisukkoperinteeseen, mutta se on hakenut muotokielensä Helsingin katujen kerjäläisiltä.

https://www.youtube.com/watch?v=THwmdviZ7NA&sns=em

Veistos on tehty Arabian tehtailla keramiikan jäähdytysalustana käytetystä, vuosien ahavoittamasta puutavarasta. Maassa kyhjöttävän mummohahmon sylissä on metallinen lipas, johon ohikulkijat voivat pudottaa roponsa.

– Teoksen tarkoitus on pysäyttää ihmiset tämän ilmiön äärelle, mutta sillä ei ole yksiselitteistä sanomaa, Pekonen kertoo.

Mummo kutsuu kaupunkilaisia jakamaan ajatuksiaan ja tunteitaan äärimmäisestä köyhyydestä ja kerjäämisestä.

Hanke sai alkunsa, kun Matti Pekonen osallistui Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun kurssille, jossa tehtäväksi tuli valmistaa taideteos, viedä se julkiseen tilaan ja kerätä yleisön reaktiot. Pekonen esitteli vaivaismummoideansa Kampin kappelin väelle, joka innostui oitis.

– Mietimme ensiksi, voiko tämä loukata jotakuta, sillä lähellämme Narinkkatorilla on kerjäläisiä. Keskustelimme asiasta Diakonissalaitoksen kerjäläisiä tukevan Hirundo-päiväkeskuksen vetäjien kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että teeman esille nostaminen on ristiriitaisista tunteista huolimatta tärkeää, kertoo Kampin kappelin toiminnanjohtaja Kenneth Koskinen.

Hirundo lähti niin ikään tukemaan hanketta. Teoksen eilisissä avajaisissa oli mukana Hirundon väkeä keskustelemassa ihmisten kanssa ja tulkkaamassa niille, jotka halusivat vaihtaa ajatuksia lähellä kerjäävien romanialaisten kanssa. Lippaaseen kertyvät rahat menevät Hirundon käyttöön.

Vaivaismummo-teoksen teema herättää myös ärtymystä. Taideteos sijaitsee yhdessä kaupungin vilkkaimmista yöelämän keskuksista. Mummo nököttää paikallaan yöt päivät ainakin torstaihin saakka ja on väistämättä alttiina ilkivallalle.

Matti Pekonen on ottanut tämän huomioon teoksen rakenteissa: se kestää kosteutta, potkimista ja nesteitä, eikä hevin liikahda paikaltaan. Lipas on kiinni lukolla, joka on peräisin toisen maailmansodan aikaisilta maanmittareilta.

– Mummon herättämät tunteet ja reaktiot ovat oikeastaan osa taideteosta, Pekonen tuumii.

Kenneth Koskinen odottaa mielenkiinnolla, miten ihmiset suhtautuvat teokseen.

– Entä, jos puinen, symbolinen vaivaismummo kerää enemmän varoja kuin elävä, kadulla kerjäävä ihminen. Jos näin käy, mitä se kertoo meistä? Koskinen aprikoi.

Jos teos saa hyvän vastaanoton, Pekonen harkitsee sen lahjoittamista Diakonissalaitokselle käytettäväksi myöhemminkin samassa tarkoituksessa.

Vanhojen kirkkojen ja kellotapulien edessä on vielä noin 150 vaivaisukkoa, osa satoja vuosia vanhoja. Ne ovat keränneet almuja kirkkoon menijöiltä aikana, jona köyhäinhoito kuului seurakuntien tehtäviin. Ukot menettivät roolinsa 1800-luvun lopulla kunnallishallinnon kehittyessä, mutta ovat jääneet muinaismuistoina paikalleen.

Vaivaisukkojen tradition tuominen nykyaikaan kiehtoo Matti Pekosta edelleen. Hän suunnittelee laajentavansa työtä trilogiaksi, jonka seuraava osa on nimeltään Monimieli. Siitä tulee betoninen, särmikäs hahmo, joka kerää varoja päihde- ja mielenterveystyöhön. Sen sijoituspaikaksi Pekonen kaavailee Kallion kirkonmäkeä.

Kolmas on graniittinen Vanhus, josta tulee suikulan muotoinen. Se kerää varoja yksinäisyyden lievittämiseen Temppeliaukion kirkolla. Koko trilogian nimeksi tulee Tuntematon kansalainen.

 

Jaa tämä artikkeli: