Sillalla. Luottamusta kannattaa vaalia.
Vajaata
”Hoivaa minua niin kuin sairasta lasta. / Tarvitsen kaiken rakkautesi / ja vastaanottamisen taidon.”
Tämä teksti alkoi pyöriä mielessäni, kun mietin kirkkovuoden kalenterin ensi sunnuntain otsikkoa: Jeesus antaa elämän. Olin miettinyt pyhäpäivän teemaa moneen suuntaan saamatta siihen otetta.
Sitten muistin, vuosien takaa, yllä olevan tekstin. Se oli puhutellut minua taidenäyttelyssä, johon oli koottu mielenterveyskuntoutujien maalauksia ja tekstejä.
Mielestäni tämä tuntematon toipilas, joka hapuilee olemassaolon ja elämän tarkoituksen välillä, on oivaltanut jotain olennaista elämän perusasioista. Ainakin sen, että ihmiseksi kasvetaan vain toisen ihmisen avulla, ja että elämän voi löytää, jos antautuu vastaanottajaksi.
Tekstistä huokuu ajatus, että kun saan hoivaa ja rakkautta toiselta, luottamukseni elämään kasvaa. Ja ihmisarvoni vahvistuu, niin että rohkenen ottaa hoivan vastaan. Se taito meiltä monelta puuttuu!
Ihmisarvonsa löytänyt löytää myös tarkoituksen elämälleen. Sen myötä hän kenties voi auttaa jotakuta toista, joka vielä hapuilee elämäänsä ja luottamusta etsiessään.
Ihmisten tekemä hyvä on parhaimmillaankin vajaata. Silti luottamuksen siltojen rakentaminen toistemme välille on arvokasta. Siten voi syntyä silta myös sinne, missä on ehtymätön hyvyyden ja armon lähde, Jeesuksen Kristuksen luo. Hän, joka tuntee ihmisen osan – myös osattomuuden, antaa meille tosielämän, rakkautensa tähden.
Eeva Hurskainen
17. sunnuntai helluntaista
Jeesus antaa elämän Jaa tämä artikkeli: