Mikko Kähkönen haluaa sanoa nuorille, että nukkukaa ja iloitkaa oppimisesta. Kuva: Marianna Siitonen

Vakavan päävamman saanut puhuu toivon tärkeydestä

Liikenneonnettomuudessa vakavasti loukkaantunut Mikko Kähkönen toipui. Nyt hän kiertää kertomassa toivosta.

• 22.03.2016 14:50
• Ulla-Maija Vilmi

Pirkkalassa asuva Mikko Kähkönen, 25, vietti syyslomaansa kavereiden luona Muuramessa lokakuussa 2006.

– Keskiviikkoaamuna lähdimme vaihtamaan talvirenkaita kaverin autoon. Se oli sinä syksynä liian myöhään. Ohitustilanteessa auto rupesi pyörimään ja luisui vastaantulevien kaistalle. Vauhtia oli noin sata kilometriä tunnissa. Oikea takasivu osui vastaantulevan auton keulaan.

Kuski ja oikealla puolella takapenkillä matkustanut Mikko tekivät kumpikin viiden metrin ilmalennon.

Ensihoito oli paikalla 10 minuutissa. Mikko alkoi saada happea suun kautta. Jyväskylässä pään vammat todettiin nopeasti hyvin vaikeiksi. Sen vuoksi Mikko kuljetettiin helikopterilla päänvammoihin erikoistuneeseen Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.

Onnettomuutta katsoo ulkopuolelta

Mikko Kähkönen ei muista onnettomuustapahtumia, ei myöskään tapahtumia kuukauden kahden ajalta ennen onnettomuutta tai sen jälkeen. Virallisten sairauskertomusten lisäksi perhe on kertonut hänelle vammoista ja toipumisen vaiheista.

Onnettomuuspäivän iltana melkein koko perhe oli Mikon luona Kuopiossa. Isä-Pentillä oli kamera mukanaan.

– Isä sanoi, että siinähän se meidän Mikko-poika hengittelee, vaikka hengityskoneethan ne hengittivät. Myöhemmin Mikko on katsonut kuvia jotenkin ulkopuolisena. Aluksi hän ihmetteli, mitähän tuolle kaverille on käynyt, Aune-äiti kertoo.

Kahdessa päivässä Mikon tila vakaantui, ja hänet siirrettiin lääkäriambulanssilla Tampereelle. Mikko oli ensin tajuttomana ja sitten häntä pidettiin nukutettuna. Aivoille annettiin aikaa toipua. Reilun kuukauden kuluttua toipuminen jatkui terveyskeskuksen vuodeosastolla.
 

Erittäin vaikean, vakavan ja laaja-alaisen aivovamman saaneen Mikon oli opittava syömään ja nielemään, ja tietenkin kävelemään, puhumaan, juoksemaan, selviämään arjessa.

Ennen joulua Mikko pääsi kotiin. Toipuminen jatkui ammattilaisten ja ison perheen vanhempien ja sisarusten tuella.

Takaisin ratin taakse

Seuraavana syksynä Mikko Kähkönen voi jo niin hyvin, että saattoi palata lukio-opintoihinsa. Tosin matematiikka ei enää sujunut niin kuin yläasteella. Kieltenopettajaisä auttoi ruotsin ja venäjän opinnoissa.

– Keskityimme tärkeisiin aineisiin, hanttiaineet jätimme vähemmälle. Ylioppilaskirjoituksissa ei pakollisista aineista hylätty yhtäkään, Pentti kertoo.

Testien jälkeen Mikko sai 23-vuotiaana luvan hankkia ajokortin. Niinpä hän voi itse ajaa omalla autollaan matkat, kun menee puhumaan liikenneturvallisuudesta ja hyvästä elämästä.

– Nuorille haluan sanoa, että nukkukaa ja opiskelkaa hyvin, iloitkaa oppimisesta. Kaikesta voi selvitä.

Toisaalta on selvinnyt, että Mikko ei vammautumisensa takia kykene työmarkkinoilla oleviin töihin ja saa työkyvyttömyyseläkkeen. Siitä huolimatta hän on kehittänyt itselleen mielekästä tekemistä puhujana.

– Luotan siihen, että pärjään. Miksi ei tulevaisuuteni voisi olla yhtä hyvä kuin muilla tai vaikka parempikin, Mikko Kähkönen miettii.