Vilvoitus. Huolet valuvat kuin vesi.
Valitse hyvä
Istun kirkon penkissä, katson ehtoolliselle jonottavia ja silitän vähän salaa poskeani. Iho tuntuu pehmeältä, nukkaiselta ja lämpimältä. Mietin miltä poskeni tuntuu, kun se on maistanut jonkun vuosikymmenen lisää kesän aurinkoja ja talven kylmää kosketusta. Millainen olen, kun askeleeni on yhtä lyhyt kuin näillä jonottajilla?
Iho muistaa elämän. Minuutin vanhan vauvan märkä ja kinainen tukka poskea vasten. Miehen parran karhean raapaisu ja kyynelien hidas valuminen kohti leukaa. Naurusta kipeytyneet poskilihakset.
Kun poskensa satuttaa kerran oikein kunnolla, sen tehtävä on muistaa. Äitinä katson kiitollisuudella lasten oppimista. Iän myötä he osaavat välttää paikkoja ja tilanteita, joissa itsensä satuttaa.
Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin. Vain pyhimyksille ja enkeleille, ajattelen Jeesuksen sanoista. Kun elinvuosien tehtävä on opettaa välttämään kipua ja kasvattaa uurteet kunniamerkiksi siitä, kuka hullu vapaaehtoisesti tarjoaisi toistakin ohutihoista kohtaa satutettavaksi?
Jos joku vie sinulta viitan, anna paitasikin, jatkaa Jeesus tinkimättä, eikä puhu pyhimyksistä mitään. Sanoo sen sijaan että rakastakaa, valitkaa hyvä ja siunatkaa.
”Anna turhien ajatusten, tyhjien lupausten valua mielestäni, soljua vetenä sorsan selästä”, laulaa lauluyhtye Rajaton kotistereoista ja kääntää Jeesuksen sanat päässäni uudelle kielelle.
Älä rakenna panssaria kivustasi, pidä sydän lämpimänä, vaikka menneet kolhut muuta sanoisivatkin. Uskalla rakastaa, siunata ja valita hyvä toisenkin kerran.
Kaisa Tanttu
Rakkauden laki
Valo: Kaksi kynttilää
Jaa tämä artikkeli: