Vallan katveessa
Helsingin 85 kaupunginvaltuutettua asuvat perin epätasaisesti eri puolilla kaupunkia. Vaikuttaako se päätöksentekoon?
Teksti Eira Serkkola
Kartta Tiina Vesterinen
Nykyisen kaupunginvaltuuston jäsenet on valittu yhdeksän puolueen listoilta. Läheskään kaikista kaupunginosista ei ole tullut ketään valituksi, kun taas kantakaupunki on reippaasti yliedustettu. Siellä asuu yli puolet valtuutetuista.
Helsingin asukasluku on 601 000. Kun valtuustossa on 85 jäsentä, yksi valtuutettu edustaa laskennallisesti noin 7 000 henkilöä. Sekä eteläisen että keskisen suurpiirin alueelta heitä on niin monta, että keskimäärin yksi henkilö edustaa 4 000 asukasta. Eteläisessä eli keskustassa ja Lauttasaaren sekä Taka-Töölön alueella asuu 26 kaupunginvaltuutettua ja keskisen suupiirin alueella 20.
Väekkäimmät suurpiirit ovat itäinen ja läntinen, molemmissa 104 000 asukasta. Kummastakin on valittu seitsemän valtuutettua, eli yksi 15 000 asukasta kohti.
Edustajien puutteeseen on suivaannuttu tänä syksynä erityisesti kaupungin toiseksi suurimmassa kaupunginosassa Vuosaaressa, jossa asiasta on keskusteltu Vuosaari -lehden palstoilla.
Valtuuston nimilistan tuijottaminen ei anna täyttä kuvaa asiasta. Helsingin kokoisessa kaupungissa varavaltuutetut pääsevät usein töihin. Vasemmistopuolueilla on kolme vuosaarelaista varavaltuutettua, vihreillä yksi.
Sosialidemokraattien varavaltuutettu Jyrki Lohi on konkarivaikuttaja, joka on aiemmin ollut 20 vuotta kaupunginvaltuuston jäsen. Hän on osallistunut 69:ään valtuuston kokoukseen tällä kaudella.
Vaikuttaako alueellinen epätasaisuus valtuuston päätöksentekoon?
– Vaikuttaa jonkin verran. Jos jollekin alueelle halutaan jotain epämieluisaa toimintaa ja sieltä on useita valtuutettuja, hanke voi kaatua. Päihdeongelmaisten asuntola on tyypillinen esimerkki.
Lohen mukaan johtavat kunnallispoliitikot ymmärtävät, että paikalliset intressit voidaan tarvittaessa sivuuttaa. Mutta esimerkiksi Mustavuoren luonnonsuojelualueelle rakentamista hän vastusti tiukasti ja on ”ottanut aika suuren kunnian siitä, että Mustavuorta ei rakennettu”.
Lohi sanoo, ettei valtuusto ole enää suurten päätösten areena, koska asiat on jo valmisteltu monessa elimessä ennen valtuustoa. Toisaalta puhtaasti paikallisia kysymyksiä tulee päätettäväksi harvoin.
Miksi sitten Vuosaaresta ei valittu yhtään valtuutettua viime vaaleissa?
– Täällä oli liikaa kohtuullisen näkyviä ihmisiä, äänet hajaantuivat. Meitä demareita oli ehdolla 12. Toisaalta kokoomukselta ja vihreiltä puuttui näkyviä hahmoja, Lohi katsoo.
– Hyvin suuri joukko äänestää julkkisehdokkaita, jotka asuvat muualla.
Suurimman valtuustoryhmän kokoomuksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki ei näe alueellisessa epätasaisuudessa ongelmaa.
– Valtuutetun tulee kantaa vastuuta koko kaupungista tasapuolisesti. Mielestäni valtuutetut ovat sisäistäneet tämän hyvin. Asioita valmistelevissa lautakunnissa on huomattavasti laajempi edustus eri alueilta kuin valtuustossa.
– Vaikka olemme suurin ryhmä ja vaikka valtuutettumme jakautuisivat kuinka tasaisesti eri puolille kaupunkia, katvealueita jää väistämättä. Pienemmille ryhmille tämä on vielä suurempi haaste.
Kokoomuksella on Helsingissä reilusti yli 200 luottamushenkilöä, kun mukaan lasketaan lautakunnat ja jaostot. Valtuutettuja on 26, ja muut paikat täytetään muun muassa yhdistysaktiiveilla, ehdokkaina olleilla ja ehdokkaiksi pyrkineillä.
Vihreillä on nyt 21 valtuutettua. Ryhmän puheenjohtaja Ville Ylikahri pitää alueellista epätasaisuutta pienenä ongelmana, mutta ei suurena vääryytenä.
– Helsinki on yksi vaalipiiri ja valtuutetut kokevat edustavansa koko kaupunkia. Esimerkiksi Mustavuoren kaavoituksessa asukkaat olivat meihin aktiivisesti yhteydessä ja ryhmämme perehtyi asiaan hyvin.
– Kun valtuustossa puhutaan kaavoista, kyseisen paikan tuntevat ovat enemmän äänessä. Itse voin punavuorelaisena kävellä katsomaan kantakaupungin paikkoja, mutta etäisempiä paikkoja voi helposti tarkastella Google Mapsista.
Ylikahri kääntää edustuksellisen demokratian pulman toisinpäin: entäs sitten, jos vaalipiirit olisivat pienempiä ja vaikkapa vuosaarelaiset voisivat äänestää vain oman kaupunginosan ehdokkaita? Valinnanvara kaventuisi jyrkästi.
– Mutta jos pääkaupunkiseudun kunnat yhdistyisivät, tarvittaisiin ehdottomasti kaksi päätöksenteon tasoa, Ylikahri näkee.
Jaa tämä artikkeli: