Vallan kohteena

• 17.09.2012 14:01

Visa ja Katri Kuusikallion toimittama kirja Hyväksikäytetyt on vahva paketti trauman vaikutuksesta ihmiseen. Lapsena hyväksikäytetyt kertovat siinä kokemuksistaan nimettöminä joko itse tai haastateltuina. Lisäksi kirjassa esiintyy 14 muuta asiantuntijaa, tutkijaa ja terapeuttia. Tietomäärä ja näkökulmien määrä on suuri.

Kirjaa ei ole helppo lukea, sillä kertomukset lasten kohtelusta saavat adrenaliinin liikkeelle. Kirjassa kuitenkin varoitetaan, ettei kauhistuminen ole oikea reagointimalli. Omaa paheksuntaa tärkeämpää on uskoa se, mitä kuulee, ottaa kuultu vakavasti ja ryhtyä toimeen.

Moni hyväksikäytetty on jäänyt kertomuksineen vuosiksi yksin. Lähipiirissä ei ole uskottu puhetta, eikä pieniä vihjeitä tapahtuneesta ole osattu tai haluttu ymmärtää. Traumaattinen tapahtuma painuu syvälle uhrin muistoihin ja elää vain epämääräisenä fyysisenä tai henkisenä pahana olona. Edes uhri itse ei usein osaa liittää ongelmiaan vuosien takaisiin lapsuuden tapahtumiin.

Kirjassa vakuutetaan, että toipuminen on mahdollinen, mutta sitä ennen on kohdattava tukahdutetut muistot. Se on äärimmäisen tuskallista, sillä tapahtuneet, usein hajanaiset mielikuvat täytyy elää uudelleen läpi ja muotoilla sanoiksi ja yhtenäiseksi kertomukseksi. Hyväksikäytetyn täytyy saada olla syytön uhri, jolle on tehty väärin.

Kirjassa puhutaan hyväksikäytöstä ”sielun murhana”. Nimityksen oikeutusta ei kirjan luettuaan epäile, niin rankkoja seurauksia hyväksikäytöstä on. Sitä vaikeammalta tuntuu ymmärtää, miksi esimerkiksi lapsen äiti tai sisarukset voivat sitkeästi kieltää kaiken.

Hyväksikäytetyt-kirja nostaa esiin myös miesten kokemukset. Hyväksikäyttäjissä on enenevässä määrin äitejä. Pojilla vain ei oikein ole sanoja sille, miksi peseminen, hyväileminen, äidin keimailu ja vieressä nukkuminen tuntuvat niin sopimattomilta.

Uskonnollisessa yhteisössä esiintynyt hyväksikäyttö otetaan myös esille. Toipumista edistävät selkeä vastuunotto, rikoksen myöntäminen ja anteeksiannon vaatimuksista pidättyminen. Tie anteeksiantoon on pitkä prosessi, eikä sitä kukaan voi teon kohteelta vaatia.

Kertomuksissa näkyy myös valoa: uhrilla on mahdollisuus avarampaan tulevaisuuteen. Siihen ei kuitenkaan päästä totuuden ohi.

KIRJA Järjen veit on tehokas sarjakuva avioliitosta, jossa mies ja nainen rakastavat, mutta mies lyö ja nainen kätkee mustelmat. Sylvain Ricardin teksti huomioi perheväkivallan monitahoiset ja ristiriitaiset tunteet.

Mies ja nainen on pantu kirjassa kertomaan lukijalle tapahtumista vuorotellen omalta kannaltaan. Jamesin ilmeikkäät eläinkasvoiset piirroshahmot toimivat hyvin ja pehmeän niukka väritys riittää.

Tarinan hyytävyys on siinä, että nyrkin valta ei sammuta naisen rakkautta eikä avaa miehen silmiä näkemään, ettei valta ole rakkautta. Korinttilaiskirjeen rakkausohje ”kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii” on vaarallinen tie. Siitä huolimatta lyödyn äiti opastaa kirjassa tytärtään: ”Tiedäthän, että kaikki miehet ovat vähän väkivaltaisia. Johtuu hormoneista.”

Marja Kuparinen