Juhlan aika. Viime vuonna yhteisövalmennuksiin osallistuneet kutsuttiin yhteiselle päätösbrunssille Mikaelinkirkolle joulukuussa. Brunssia järjestivät myös valmennuksia ohjanneet Mikaelin seurakunnan vapaaehtoistyön koordinaattori Kati Vento (vas.), diakoni Hanna Sävilammi sekä vapaaehtoistyöntekijät Maija Isberg-Palm ja Päivi Gratschew.
Valmennus auttaa oman paikan löytämisessä
Seurakunnan yhteisövalmennus rohkaisee osallistujia eteenpäin elämässä ja tutustuttaa heitä seurakuntaan. Yhteisövalmennuksia on nyt järjestetty kolme kertaa itähelsinkiläisessä Mikaelin seurakunnassa, ja toiminta jatkuu.
Teksti Eila Jaakola
Kuva Jani Laukkanen
Yhteisövalmennuksen kautta on mahdollista löytää paikkansa seurakunnan vapaaehtoistyössä. Onpa joku löytänyt tiensä takaisin työelämäänkin. Keskeistä monelle on kokemus siitä, että pääsee osaksi yhteisöä.
– Viestimme ryhmäläisille on ”olet meille tärkeä”. Monet ovatkin kertoneet itsetunnon parantumisesta. Kun erään osallistujan soittotaito tuli ilmi ja häntä pyydettiin säestäjäksi, hän tuntui saaneen uutta rohkeutta muutenkin, valmennusvastaava, diakoni J-P Vaittinen kertoo.
Kristiina Laire innostui valmennuksessa lähtemään mukaan Kontulan aika -teatteriproduktioon, jota kontulalaiset esittävät yhdessä Kansallisteatterin kanssa.
– En lähtenyt aiemmin kotoa mihinkään ilman hyvää syytä, kunnes J-P tuli kertomaan valmennuksesta. Nyt minulle löytyi paikka myös seurakunnan vapaaehtoisena. Olen maanantaisin järjestämässä pienituloisten ruokailua.
− Kiinnostuin yhteisövalmennuksesta nimen perusteella. Se sai minut miettimään, mikä on paikkani yhteisössä ja yhteiskunnassa, koska koen olleeni aina enemmän tai vähemmän syrjässä, sanoo Petteri, joka kuvailee elämäänsä vuoristoradaksi päihdeongelman keskellä.
Hänen kuvittajantaitojaan hyödynnettiin valmennuksen todistuksissa.
− Elämänjanan tekeminen oli kiinnostavaa. Sain valmennuksesta positiivisia kokemuksia, joiden avulla voin rikkoa kohdalle osuvia synkkiä päiviä.
Armi Määttä puolestaan sanoo, että yhteisövalmennus on sellaista toimintaa, jota hän odottaisi seurakunnilta enemmänkin.
– Ryhmässä jokainen tuli kuulluksi ja nähdyksi kokonaisena. Niinpä kiinnityimme sydämissämme toisiimme, emme ole vain hyvän päivän tuttuja.
Yhteisövalmennus on kehitetty yhteistyössä Mikaelin seurakunnan diakoniatyön ja Helsingin Diakonissalaitoksen Roottori-projektin kesken. Se pohjautuu Cable-menetelmään, jonka tavoitteena on ryhmäläisten voimaantuminen.
Päivi Gratschew ja Maija Isberg-Palm toimivat työntekijöiden rinnalla valmennuksen vapaaehtoisina ohjaajina. He osallistuivat kolmisen vuotta sitten Diakonissalaitoksen Roottori-valmennukseen, mikä oli molemmille raskaiden elämänvaiheiden jälkeen käänne parempaan.
− Yhteisövalmennukset ovat parantaneet itsetuntoani ja -tuntemustani. Seurakunnassa olen kokenut kelpaavani sellaisena kuin olen. Jaksan nyt paljon paremmin kotonakin, kun minulla on seurakunnassa mielekästä tekemistä, Gratschew kiittelee.
Isberg-Palm oli puolestaan mökkiintymässä kotiin.
– Minun oli pakko saada taakkaa harteilta. Suosittelen valmennuksia lämpimästi. Niiden avulla saadaan jokaisen voimavaroja esiin. Muita valmentaessani olen saanut paljon itsellenikin.
Nyttemmin kaksikko pitää kerran viikossa Diakonissalaitoksen D-asemalla kaikille avointa kohtaamispaikkaa seurakunnan nimissä.
Kaiken ikäisille tarkoitetut valmennukset käsittävät seitsemän kokoontumista. Niissä tarkastellaan omaa elämänhistoriaa, arvoja ja unelmia piirtämällä elämänjana ja -puu. Seurakuntaan tutustutaan kartoittamalla mielikuvia, millainen otus seurakunta olisi, minkä jälkeen tehdään havaintoja seurakunnan toiminnasta.
Osallistujia rohkaistaan tuomaan omia lahjojaan yhteiseen käyttöön. Valmennusta tapahtuu sekä yksilöinä että pienryhmissä. Lisäksi on pidetty muun muassa haravointitalkoot Östersundomin hautausmaalla.
Jaa tämä artikkeli: