Kaupungin kasvo: Markku Piipponen

Huuhkaja, rupikonna, nokisiipi. Helsinginkadulla liikkuu monennäköisiä kulkijoita, mutta nämä ovat eläimiä Helsingin ympäristökeskuksen ikkunassa. Muuta luontoa Kalliossa ei juuri ole, vain tien vastapuolelle istutettuja puita, joiden varistamia lehtiä ratikat pöllyttävät.

Kuvissa joutsenpariskunta poikasineen näyttää neuvottelevan Kolera-altaassa ja merimetsot lepäävät pikkuruisella luodolla kaupungin edustalla välittämättä takaansa puskevasta purjeveneestä.

Näyttelyesitteessä kerrotaan, että Helsingin luonto on maailmanlaajuisestikin verrattuna monipuolinen.

– Merikotkaa voi hyvällä tuurilla kuvata piknikillä Suomenlinnassa, näyttelyn tehnyt Markku Piipponen kirjoittaa.

Harrastajakuvaajan kotona vuosaarelaisessa kerrostaloyksiössä luontoa edustavat seinille kiinnitetyt kukkataulut ja Eero Järnefeltin painokuvat. Omia töitä ei ole esillä.

– Jos tuijotan kuviani liian pitkään koirankopissani, alan miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Itseoppinut 63-vuotias valokuvaaja jäi juuri eläkkeelle pienestä mainostoimistostaan. Piipponen kuvaa monta kertaa viikossa, sillä hän haluaa auttaa ihmisiä näkemään luonnon ympärillään.

– Koppiaisetkin ovat äärettömän kauniita. Eräässä näyttelyssäni katsoja kehui, että kuvani viherpeippo on komea kuin papukaija. Osoitin hänelle läheistä puuta ja sanoin, että tuolla sellainen laulaa parhaillaan, Piipponen juttelee tupakanpolttamalla äänellä.

Kuvaamisen toinen motiivi on sama kuin postimerkkeilijällä.

– Kerään lajikuvia. Kun ensimmäinen kuva on otettu, yritän saada samasta eläimestä yhä paremman otoksen.

Harvinaisin kohde on Vanhankaupunginlahdella kuvattu lumihanhi. Piipponen on etsinyt toistuvasti valkoselkätikkaa, mutta ei ole vielä onnistunut tallentamaan uhanalaista lintua muistikortilleen.

Piipponen neuvoo aloittamaan luontokuvauksen Helsingissä Seurasaaresta.

– Kymmenen metrin päässä rannasta on rauhoitettuja lintuluotoja, joiden asukkaat ovat tottuneet ihmisiin.

Muita suosikkipaikkoja ovat Mustavuori ja Kallahdenniemen rannat Vuosaaressa.

Raaka viima kohmettaa sormet välittömästi, kun Markku Piipponen kaivaa kameransa esiin Kallahdenniemessä. Seitsemän kanadanhanhea kaartaa matalalta ylitse, muuten uimarannalla liikkuu marraskuisena aamupäivänä vain kaksi miestä, joista toinen ulkoiluttaa lastaan ja toinen villakoiraansa.

Kuvauskeikka on nopeasti ohi.

P.S. Asun itsekseni Vuosaaressa. Muutin tänne, koska Östersundomin lahti on pyöräilymatkan päässä. Kartoitin siellä linnustoa kuusi vuotta, mikä edesauttoi suojelualueen perustamista alueelle vuosituhannenvaihteessa.

Nautin vanhasta ihmisen rakentamasta ympäristöstä. Läheisen Kallahdenniemen huvilat sykähdyttävät. Monet huonekaluni ovat isoisäni peruja viipurilaisesta pappilasta.

En ole koskaan käynyt aamubrunssilla Helsingissä.