Maailmankansalainen. Meeri Koutaniemi kävi talvisessa Helsingissä helmikuun alussa, jonka jälkeen hän muutti Brasiliaan.
Valokuvilla vaikuttaja
Meeri Koutaniemen missio valokuvaajana, journalistina ja Kirkon Ulkomaanavun lähettiläänä on saada huomiota maailman epäkohdille.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen
Kalliolaisessa kahvilassa juo soijalattea kaunis ja hillitty nainen, jonka valokuvat kehitysmaiden ihmisistä ovat jättäneet jäljen moneen ihmiseen. Kun vastattavaksi tulee kysymys, miksi hän haluaa ottaa niin vahvasti kantaa kuvillaan, tyyneen olemukseen ilmaantuu kiihkeämpiä sävyjä.
– Pyrin olemaan työni kautta yhteiskunnan aktiivinen jäsen ja kuvaamaan tärkeänä pitämiäni asioita, jotka eivät valtamediassa muuten juuri tulisi julki. Tähtään vuoropuheluun muun maailman kanssa.
Harvoin on nuori kuvaaja saanut niin paljon huomiota töillään kuin 26-vuotias Meeri Koutaniemi. Huomiota alkoi ropista sen jälkeen, kun seitsemän vuoden aikana monia valokuvaprojekteja kehitysmaissa tehnyt ammattilainen valittiin vuonna 2012 Vuoden lehtikuvaajaksi.
Varsinainen kohu syntyi tämän vuoden tammikuussa, jolloin Helsingin Sanomat julkaisi Koutaniemen valokuvasarjan ympärileikatuista kenialaistytöistä. Jotkut esittivät kritiikkiä kuvien eettisyydestä, varsinkin tyttöjen tunnistettavuudesta.
– Oli hyvä ja välttämätöntä, että kuvista syntyi keskustelua. Sen seuraaminen ulkomailta ei silti ollut helppoa, sillä huomio kuvien sisällöstä harhautui tekijöihin. Terapoin itseäni ajattelemalla, että äänettömässä väkijoukossa oli paljon sellaisia, joissa kuvat saivat aikaan halun osallistua ympärileikkauksen vastaiseen toimintaan.
|
|
| Ihmisoikeusrikos. – Ympärileikkaus on päivittäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, jonka kaiku kiirii pitkälle, sanoo Meeri Koutaniemi. |
Meeri Koutaniemelle hänen viime vuonna Keniassa viettämänsä aika oli merkittävä. Hän tutustui ihmisiin paikallisessa turvakodissa ja törmäsi ”äänenmurrokseen”, joka siellä on syntynyt ympärileikkauksen vastustamiseksi.
Koutaniemen mukaan näitä ääniä on joka paikassa maailmassa, ja hän halusi tuoda muutosvoimat ihmisten nähtäville.
– Ympärileikkaus on päivittäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ihmisoikeusrikos, jonka kaiku kiirii pitkälle. Pyrin tällä kertaa tuomaan esiin asiaan liittyvän aktivismin, konkreettisen tähtäyspisteen, en tulkitsemaan vain ihmisten mielenmaisemaa.
Koutaniemi aikoo käyttää seuraavat viisi vuotta ympärileikkausteemasta kertovan visuaalisen tietokirjan tekemiseen. Kahdeksassa maassa tehtävä kirja koostuu historiaosuudesta ja paikallisten naisaktivistien haastatteluista.
– Aion tehdä aiheesta syvän ja kattavan teoksen, ja ketkä olisivat parempia kertomaan asiasta kuin ympärileikatut naiset. Erilaiset järjestöt voivat käyttää halutessaan kirjaa työssään ja kampanjoissaan, Koutaniemi kertoo.
Oman kuvaustyylin kehittymiseen on Meeri Koutaniemen mukaan vaikuttanut Kenian lisäksi erityisesti kaksi projektia. Ne ovat hänen ensimmäinen 19-vuotiaana aktivistina Intiaan tekemänsä kuvausmatka ja hänen kaksi ja puoli vuotta sitten Meksikossa työstämänsä elokuva- ja kirjaprojekti Oasis.
Kuusamolaisen Koutaniemen poliittisen aktivismin tie alkoi helsinkiläisessä taidelukiossa hänen silloisen poikaystävänsä viitoittamana. Nuori nainen halusi yhdistää aktivismiin taiteellisen ilmaisun ja valitsi valokuvauksen, jota hän oli harrastanut teini-iästä lähtien isänsä ja sisarensa esimerkkiä seuraten.
– Kun en lukion jälkeen päässyt opiskelemaan alaa minnekään, päätin kokeilla ammattia käytännössä Intiassa. Kuvasin siellä lapsityöläisiä ja kastittomia, ja kokosin valokuvista näyttelyn. Kuvausmatka herätti vahvan tunteen, että pystyn toimimaan omin päin ja edistämään minulle tärkeitä asioita, Koutaniemi sanoo.
Pari vuotta myöhemmin hän pääsi opiskelemaan kuvajournalismin linjalle Tampereen yliopistoon. Opinnot kuitenkin jäivät kesken Meksiko-projektin vuoksi.
Oasis-hoitokodissa Meksikossa Meeri Koutaniemi vietti vuoden hiv-positiivisten seksuaalivähemmistöjen seurassa. Tuona aikana hän innostui pitkäaikaisesta raportoinnista. Koutaniemi oivalsi, että valokuvallisessa ilmaisussa on tilaa myös kuvattavan omalle ilmaisulle, minkä vuoksi hän pyrki ymmärtämään ja tulkitsemaan tapaamiaan vähemmistöjä.
Kun Koutaniemi vietti aikaa näiden ihmisten seurassa ilman kameraakin, he eivät lopulta enää vierastaneet kameraa. Heillä oli aikaa pohtia identiteettiään ja asemaansa yhteiskunnassa.
Meksiko opetti Koutaniemelle myös entistä enemmän mielentilan kuvaamisesta, mikä oli ollut hänelle tärkeää alusta lähtien. Hän ei halua kuvata vain poliittista viitekehystä vaan myös ihmistä ja tunnetta sen sisällä.
– Ulkoiset olosuhteet saattavat pakottaa jonkun esimerkiksi pakolaiseksi. Ne ovat tärkeä viitekehys, mutta on olennaista tietää, mitä ihmiselle tapahtuu sisäisesti.
– Minua kiehtoi jo lapsena se, miten valokuvaamisella voi tallentaa jotain, minkä voi nähdä vasta myöhemmin. Näin valokuvaan voi tarttua jotain huomaamatonta, kuvattavaan kätkeytyvä sielukkuus, joka huokuu hänen ilmeestään ja läsnäolostaan.
Koutaniemen kuvaustyyli on kaiken kaikkiaan syntynyt tekemisen kautta.
– En ole koskaan päättänyt etukäteen, miten kuvaan, vaan tyyliini ovat sekoittuneet erilaiset mieltymykset ja vaikutteet. Kyse on hyvin intuitiivisesta prosessista, hän sanoo.
Maailman epäkohtien kuvaamisen luulisi kuormittavan kuvaajaa psyykkisesti. Meeri Koutaniemi pyrkii kuitenkin pysymään ulkopuolisena, että pystyisi työskentelemään täysipainoisesti.
– En ole nähnyt kehitysmaissa vain hätää ja epätoivoa. Olen kokenut niissä suurta solidaarisuutta, huolenpitoa ja rakkautta, jotka ovat jopa korostuneet vaikeissa olosuhteissa, hän kuvaa.
– Monesti myös taistelutahto antaa ihmisille voimaa. Olen voinut todistaa toivottomissakin olosuhteissa suurta toivoa.
Haastatteluhetkellä Brasiliaan muuttoa tekevää Koutaniemeä auttaa kokemusten käsittelemisessä se, että hän viettää paljon aikaa yksin ja hiljaisuudessa. Brasiliassa hän aikoo keskittyä erityisesti joogan opiskeluun ja tanssiharrastukseen.
– Kirjoitan myös jatkuvasti päiväkirjaa, omaa historiaani, jossa voin kertoa itselleni rehellisesti kaikesta kokemastani, paljastaa muuttokiireidensä keskellä toiseen tapaamiseen kiirehtivä valokuvaaja.
Jaa tämä artikkeli: