Treenit. Musiikilla on Valon messussa suuri rooli, ja se saa kävijöiltä kiitoksia. Karin Isokoski (vas.), Niko Laasonen, Tapio Leinonen ja Leevi Lönnrot harjoittelevat illan ohjelmaa. Tiina Mäki-Arvela sytyttää kynttilöitä taustalla.
Valon messu vetää Tapanilassa
Malmin seurakunnassa aloitettiin vapaaehtoisvoimin messu, jossa on kotoisa tunnelma ja matala kynnys.
Teksti Ville Miettinen
Kuva Jani Laukkanen
Tapanilan kirkossa syksyn aikana kolmesti järjestetty Valon messu on saanut kasvavan ystäväjoukon.
Toiminta käynnistyi Malmin seurakunnan nuorten aikuisten aloitteesta ja toiveista. Messu järjestetään sunnuntai-iltaisin. Lapsiperheitä varten on tarjolla lastenhoito ja musiikkina on muutakin kuin virsiä. Messun jälkeen tarjoillaan iltapala.
Seurakuntalaiset toteuttavat itse vapaaehtoisvoimin messun. Papit hoitavat vain ehtoollisen. Yhtä messua on järjestämässä parikymmentä vapaaehtoista.
– Meillä oli porukka, jolla oli sydämessään halu tehdä erilainen messu. Omista näyistä kokosimme Valon messun ikään kuin kokeilemalla ja katsoimme, mitä siitä tulee, kuvailee järjestelyissä mukana oleva Malmin seurakunnan nuorisotyöntekijä Tomi Uimonen .
Valon messu on käytännössä juuri sitä, mitä Helsingin seurakuntayhtymä aikoo toteuttaa laajemminkin.
– Hartauselämän rikastuttaminen kuuluu seurakuntayhtymän lähivuosien kärkihankkeisiin. Tavoite on nostaa esiin ja tukea kaikkea sitä hyvää, mitä seurakunnissa tapahtuu, kertoo verkkopappi Markus Kartano Helsingin seurakuntayhtymästä.
Monimuotoinen hartauselämä -hankkeessa muun muassa työstetään hartauselämän ideapankkia työntekijöiden apuvälineeksi. Se tulee käyttöön Helsingin seurakunnissa ensi vuonna.
Valon messun bändissä laulava Karin Isotalo kertoo, että tavoitteena on järjestää tapahtuma, johon on helppo tulla.
– Messun lähtökohtana pitäisi olla tunne siitä, että ihan kuin tulisi kotiin, Isotalo tiivistää.
Kotoisuutta tavoitellaan muun muassa musiikin avulla. Virsikirjoja ei käytetä, vaan sanat heijastetaan seinälle teemaan sopivien valokuvien kera.
– Toivon, että messu voisi koskettaa kaikkia, olipa teema mikä tahansa. Tavallisella messulla on paikkansa, myös omassa elämässäni. Mutta ehkä se, että tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja, madaltaa kynnystä tulla kirkkoon, Isotalo pohtii.
Kynnys on osoittautunut matalaksi. Ensimmäisessä Valon messussa oli arviolta 80 ihmistä, toisessa 90.
Tihkusateinen marraskuun sunnuntai-iltapäivä hämärtyy kohti syksyn kolmatta Valon messu -iltaa. Tapanilan kirkon ikkunoista loistaa valo.
Penkkeihin saapuu ihmisiä, kun messulauluja vielä harjoitellaan. Tulla voi vapaasti milloin itselle sopii: lauluharjoitusten, Raamattu-opetuksen tai alkumusisoinnin aikana. Messun jälkeen voi jäädä kuuntelemaan musiikkia tai hiljentymään.
Paikalla on paljon nuoria aikuisia. Ihmisiä on kuitenkin kaikista ikäluokista. Penkeissä istuu lopulta arviolta sata ihmistä.
– Musiikki, vastaavat kuin yhdestä suusta pienten lastensa kanssa liikkeellä oleva Leena-Mari ja Juha Tanskanen , kun heiltä kysyy, mikä sai tulemaan toisen kerran Valon messuun.
Seitsenviikkoisen vauvansa kanssa messuun tullutta Anna-Liisa Arjamaa ilahduttaa yhteisöllisyys.
– Tapanilan kirkko on hyvä esimerkki. Nytkin olemme jumppasalissa, jossa järjestetään päivittäin toimintaa. Tämä ei ole vain sunnuntaisin tunnin auki ja muuten kiinni. Tämmöistä tämän pitäisikin olla, ihan normaali osa elämää, Arjama sanoo.
Tomi Uimonen näkee Valon messun mahdollisena hedelmänä sen, että se rohkaisee muita omanlaista messuaan miettiviä.
– Toivon, että ihmiset saavat tästä sydämeensä jotakin, valoa, jota he jakavat sitten eteenpäin. Ylipäätään seurakunnan toiminta on parhaimmillaan sitä, että tulemme tänne ja hengitämme sisään, ja menemme sitten muualle maailmaan ja hengitämme ulos.
Seuraava Valon messu Tapanilan kirkossa sunnuntaina 13.1.2013.
Jaa tämä artikkeli: