Valta kirkossa
Kirkolliskokous päätti jälleen, ettei se muuta määräenemmistösääntöjään. Niiden mukaan kaikki vähänkin tärkeämmät opilliset ja juridiset muutokset tarvitsevat taakseen kolme neljäsosaa kirkolliskokouksen äänistä. Näin asioiden muuttaminen on vaikeaa, kun neljäsosan vähemmistö pystyy torppaamaan järkevätkin uudistukset.
Kirkon ihmiset ovat mestareita keksimään, miksi joitakin asioita ei voida muuttaa. On muun muassa teologisia, opillisia, raamatullisia, hallinnollisia, historiallisia, juridisia, taloudellisia, maantieteellisiä, poliittisia ja kirkkopoliittisia syitä. Useimmiten syyt ovat varsin nurkkakuntaisia mutta niitä perustellaan mukamas teologisesti, opillisesti ja raamatullisesti. Muutokset syntyvät vasta, kun ulkoinen paine, joka uhkaa kirkkoa, tulee liian kovaksi. Tällöin löydetään nopeasti sopivaa käyttöteologiaa.
Kirkollinen asioiden perustelu on suurelta osin tahmeaa teologiaa, jolla ei ole mitään tekemistä yliopistossa harjoitettavan tieteellisen teologian kanssa. Tahmeassa teologiassa henkilö tykkää jostain asiasta, mutta koska pelkkä tykkääminen ei riitä, omaa mielipidettä perustellaan sumealla opillisuudella ja raamatullisuudella. Toinen joka ei tykkää asiasta, löytää vastaavasti mielipiteelleen yhtä ”hyvät” perusteet.
Tätä tahmeaa teologiaa käyttäen kirkollisessa vallankäytössä tyrmätään usein arkijärkeä käyttävät kansan valitsemat luottamushenkilöt, joita halventavasti kutsutaan maallikoiksi. Uudistukset pysäytetään perusteluilla, joihin mutkalliseen kirkolliseen kielenkäyttöön tottumattoman on mahdoton vastata.
Se hyvä puoli kirkon hallinnossa on, että se on niin tavattoman monimutkainen. Tavallinen Erkki ei millään ota selvää kirkolliskokousten, kirkkohallitusten, piispainkokousten, hiippakuntien, piispojen, tuomiokapitulien, rovastikuntien, seurakuntayhtymien ja seurakuntien kudelmasta ja keskinäisistä valtasuhteista.
Tämä mahdollistaa sen, että kirkossa voi olla monta erilaista todellisuutta ja valta on lopulta sillä, joka sen ottaa. Esimerkiksi Kirkko Helsingissä voi elää pitkälti omaa elämäänsä piittaamatta paljoakaan siitä, millaista uhoa maakunnissa sitä kohtaan osoitetaan. Vallan ovat ottaneet omasta asemastaan tietoiset luottamuselimet ja yhtymän virkamiehet, mikä onkin hyvä raamatullinen järjestys.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: