Teologian opiskelija. – Vierastan rakkaudesta huutelua, se on niin helppoa. Silloin alkaisimme luisua teologiasta humanismiin, eikä humanismi ole minun juttuni, sanoo muusikko Kari Peitsamo.
Valtakunnan asialla
Kommunistina 2000-luvun ajan tunnettu rocklegenda Kari Peitsamo yllätti yleisönsä aloittamalla teologian opinnot. Oliko kyseessä vain oikukas päähänpisto?
Teksti Otso Kantokorpi
Kuva Sirpa Päivinen
Laulaja-lauluntekijä Kari Peitsamo, 56, nousi jo 1970-luvulla suureksi kansansuosikiksi kappaleellaan Kauppaopiston naiset (1977). Nousut ja laskut suosiossa eivät ole hänen uraansa heilauttaneet: pitkän uran aikana on syntynyt ennätykselliset 53 studioalbumia, ja Peitsamo jatkaa edelleen nuoruuden innolla:
– Rakastan rokkihuttua, enkä aio lopettaa keikkailua – sitä paitsi tarvitsen opiskelurahoja.
Opiskelurahojen tarve syntyi yllättävän käänteen vuoksi. Peitsamo nimittäin pääsi kesällä Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, ja tavoitteena on pappeus.
Kyseessä ei ole päähänpisto, sillä Peitsamo on suorittanut kursseja jo vuoden ajan Avoimessa yliopistossa. Puolison kehotuksesta hän muutti öiset lukuharrastuksensa päivittäiseksi opiskeluksi.
Peitsamo on mennyt 2000-luvulla myös mukaan politiikkaan: hän on ollut Suomen Kommunistisen Puolueen ehdokkaana niin kunnallis-, eduskunta- kuin eurovaaleissakin. Päivänpolitiikka saa nyt kuitenkin tehdä tilaa teologialle, eikä Peitsamo aio asettua ehdolle lähitulevaisuudessa.
Kun halusin tietää, onko kommunismissa ja pappeudessa ristiriitaa, Peitsamo lupasi tarjota minulle kiertomatkan taivasten valtakuntaan. Tapasimme baaripöydässä, mistä ei tarvinnut lähteä mihinkään. Matka oli viisijakoinen: edellytykset, reittiohjeet, kuvailu näkymistä, kuninkaan tapaaminen ja jälkiajatukset: tekisikö jopa mieli muuttaa sinne?
Edellytykset olivat selkeät. Peitsamo viittasi Jeesukseen siunaamassa lapsia (Mark. 10: 13) – ”Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta” – ja jatkoi:
– Taiteilijat ja luovat ihmisethän ovat tunnetusti sellaisia, joilla on kyky katsoa maailmaa lasten silmin.
Sitten matkalle. Peitsamo käski osoittaa sormella ensin Ruotsiin, sitten Viroon. Sitten käänsimme sormemme 180 astetta itseemme päin – ei ylös – ja kuljetimme sormemme silmien väliin. Matka oli lyhyt, ja sormi hävisi nopeasti näkyvistä. Peitsamo viittasi Luukkaan evankeliumiin (Luuk. 17: 20) nimenomaan vuoden 1938 suomennoksesta: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.”
– Näin emme katso enää pelkästään kahdesta reiästä, vaan edessämme on valaistu iso aukko, totesi Peitsamo ja viittasi vielä Matteukseen (Matt. 6: 22): ”Silmä on ruumiin lamppu.”
– Olen vähän huonompi piirtäjä kuin se Andy Warholin kaveri, Basquiat, vitsaili Peitsamo ja piirsi puhuessaan A4:lle mallin teologisesta näkemyksestään.
– Tossa on mun jalat, rotsi ja kädet… ja näkymä loppuu tässä, hän toteaa ja näyttää kaulaansa.
– Sitten voidaan moikata kuningasta. Ja sehän ei ole ihmisten välinen asia… valtakunnan kuninkaan tapaamista ei kukaan voi tehdä puolestani.
Mutta mihin sitten tarvitaan välittäjähenkilöä kuten pappia? Juuri tämän kuvion selittämiseen:
– Papin tehtävä on julistaa kristillistä uskoa ja ylösnoussutta Kristusta, ei oikeastaan mitään muuta.
Kyse on Peitsamon mukaan näkemisestä, ei tietämisestä – ja vahvistukseksi hän siteeraa Heprealaiskirjettä (Hepr. 11: 1): ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”
– Tämä asia voisi puhutella aikamme postmodernia ihmistä, joka ei usko mihinkään ja luota mihinkään. Siinähän yhdistyy tavallaan vanha juutalainen messiaaninen perinne ja zen, mutta ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Mutta miksi tämä mies pyrkii pappeuteen? Haluaako kommunisti olla mukana luomassa suomalaista versiota vapautuksen teologiasta?
– Jos minä alkaisin puhua sukupuolineutraalista avioliitosta tai naispappeudesta, pilaisin koko jutun. Vierastan myös rakkaudesta huutelua, se on niin helppoa. Silloin alkaisimme myös luisua teologiasta humanismiin, eikä humanismi ole minun juttuni.
– Mutta ei Jeesuksessa ja Marxissa ole mitään ristiriitaa. Ne vain liittyvät eri todellisuuteen eivätkä varsinaisesti kohtaa. Marx puhuu tästä maailmasta, ja Jeesus liittyy transsendenssiin.
– Pappina minun tehtäväni on käännyttää ihmisiä, mutta tietenkin on turha saarnata mitään, jos ei tunne kapitalistisen sorron rakenteita. Myös kommunismi on edelleen minun juttuni. En voisi koskaan äänestää kristillisdemokraatteja, koska he siunaavat kapitalismin.
– Mutta minun tehtäväni olisi käännyttää, vaikka menisin kommunistiseen Pohjois-Koreaan. Minun olisi muistutettava Kim Jong-unia siitä, että hänen isoisänsä Kim Il-sung tuli alun perin kristillisestä perheestä, naurahtaa Peitsamo.
Jaa tämä artikkeli: