Valtaväylät puistokaduiksi
Helsingissä selvitetään, voisiko kaupungin asuntopulaa helpottaa ottamalla valtaväylien viemää tilaa asumiskäyttöön. Samalla kohenisi kaupunkitilan viihtyvyys.
Teksti Antti Möller
Kuvat Google Earth Pro ja
Kaupunkisuunnitteluvirasto
Aloitetaan muutamilla numeroilla.
Ennusteiden mukaan Helsinkiin muuttaa yli 250 000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä. Vetovoimaa aiheuttaa muun muassa se, että pääkaupunkiseutu tuottaa lähes kolmanneksen koko maan bruttokansantuotteesta. Jotta uudet tulokkaat mahtuisivat Helsinkiin, tarvitaan hurjat 18 miljoonaa kerrosneliömetriä lisää asuintilaa.
Näiden laskelmien pohjalta Helsinki on aloittanut uuden yleiskaavan valmistelun. Asuntoja tarvitaan rutkasti lisää, mutta minne, siinä pulma. Täydennysrakentaminen nykyisten asuinalueiden sekaan on hidasta ja riitaisaa, ja viheralueitakin tarvitaan.
Uusia ratkaisuja hamuten kaupunki on kääntänyt katseen kantakaupunkiin johtaviin valtaväyliin ja aloittanut laajamittaiset selvitykset siitä, miten moottoritiemäisten alueiden maankäyttöä voisi kehittää. Kaupunkisuunnitteluvirasto selvittää moottoriteiden osalta kolmea vaihtoehtoa: tien viemistä tunneliin, tien kattamista sekä ajonopeuksien laskemista.
Kaupunkisuunnitteluviraston yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen kertoo miksi.
– Taustalla ovat uuden yleiskaavan valmistelu ja tuoreet väestöennusteet. Väestömäärän kasvu on niin merkittävä, että on löydettävä hurjasti uutta rakennustilaa kaupungin nykyisten rajojen sisältä.
Liikenneväylien muuttaminen alhaisempien ajonopeuksien puistokaduiksi on kevein ja halvin vaihtoehto, joka vapauttaa suuren määrän rakennuspotentiaalia. Moottoritien leveys pientareineen ja melualueineen on lähes 100 metriä, mutta alhaisemman nopeusrajoituksen puistokatu raitiokiskojen kera jää alle 50 metriin.
– Asukasluvun kasvu aiheuttaa painetta myös kaupungin keskukseen, kun erilaiset toiminnot hakeutuvat ytimeen. Yksi luonnollinen kehityssuunta on tutkia näitä kantakaupunkiin asti tulevia väyläalueita, jotka vievät paljon maa-alaa keskeisiltä paikoilta, Manninen jatkaa.
Kaupunkisuunnitteluviraston keskeneräisestä raportista selviää, että yksin Lahdenväylän muuttaminen kaduksi mahdollistaisi asunnot jopa 15 000 asukkaalle eli nykyistä Pitäjänmäkeä vastaavalle ihmismäärälle. Tuusulanväylän osalta luku on samansuuntainen.
Kokonaisia kaupunginosia halkovista valtateistä eroon pääseminen voisi myös eheyttää kaupunkitilaa. Näin uskoo kaupunkimoottoriteiden muuttamista kaduiksi lopputyössään tutkinut arkkitehti Carlos Lamuela .
– Tuhannet helsinkiläiset altistuvat melulle ja kokevat sisääntuloväylät arkisin fyysisenä esteenä. Bulevardisointimallia, jossa leveä moottoritie on purettu pois, on jo kokeiltu onnistuneesti esimerkiksi San Franciscossa ja Soulissa.
Lamuela pitää Länsiväylää parhaana vaihtoehtona Länsimetron valmistumisen vuoksi. Kaupunki selvittää kaikkien pääväylien uutta käyttöä ja soveltuvuutta lisärakentamiseen.
– Turunväylän alkupäästä on keskusteltu paljon, sillä siinä saattaisi olla mahdollisuus edetä nopeammin. Lahdenväylän alku voisi soveltua puistokaduksi, mutta tämä vaatii vielä lisäpohdintaa, yleiskaavapäällikkö Manninen kommentoi.
Manninen peräänkuuluttaa kokonaistaloudellista näkökulmaa, eli uusien kaavoitusratkaisujen aiheuttamat kulut täytyy pystyä kattamaan rakennusmaan myyntituloilla. Perspektiiviä kannattavuuteen antaa kiinteistöviraston lukujen pohjalta tehty arvio, jonka mukaan Länsiväylän muuttaminen kaupunkimaiseksi katutilaksi vapauttaisi vajaan miljardin euron arvosta rakennusoikeutta.
Arkkitehti Lamuela ei kannata uusien tunnelien tai siltojen rakentamista.
– Sellaiset raskaat ja kalliit infrastruktuurit, jotka erottavat ihmiset ja ajoneuvot, kuuluvat edellisen vuosisadan pahimpiin kaupunkisuunnittelun virheisiin.
Ajonopeuksien laskeminen on halvin ratkaisu, myöntää Manninen, mutta siitä myös seuraa eniten vaikutuksia muulle liikenneverkolle. Hänen mukaansa on todennäköistä, että ihmiset etsisivät vaihtoehtoisia reittejä. Myös raitioteiden rakentaminen tulisi monessa kohtaa ajankohtaiseksi.
Liikennetekniikan professori Tapio Luttinen Aalto-yliopiston yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitokselta on samalla linjalla.
– Nopeusrajoituksen laskeminen esimerkiksi 80:sta 50:een kilometriin tunnissa alentaa moottoritien välityskykyä jonkin verran. Nopeusrajoituksen alentaminen edellyttää myös tieympäristön muuttamista tukemaan alempaa nopeusrajoitusta, mikä laskee välityskykyä edelleen, Luttinen analysoi.
Matka-ajoissa vaikutus ei olisi kovinkaan suuri. Esimerkiksi Länsiväylän nopeuden laskeminen 50–60 kilometriin tunnissa hidastaisi kaupunkisuunnitteluviraston arvion mukaan läpikulkua muutaman minuutin. Keskustaan päin suuntautuvan liikenteen osalta vaikutus olisi todennäköisesti vieläkin vähäisempi.
Rikhard Manninen kertoo, että selvitystyö kestää vuoden loppuun asti. Helsinkiläiset joutuvat vielä odottamaan näitä kauaskantoisia päätöksiä.
– Tiiviisti asutulla alueella oleva moottoritie on tämän päivän ongelma samalla tavalla kuin sisätiloissa sallittu tupakointi oli 50 vuotta sitten. Sen ratkaiseminen herättää vilkasta keskustelua hetkeksi, mutta ajan myötä emme edes voi ymmärtää, miten koskaan sallimme sen, Lamuela summaa.
Jaa tämä artikkeli: