Valtionkirkko on edelleen totta

Valtionkirkko on edelleen totta

Onko kirkon tilanne niin hatara, että pääkirjoitustasollakin täytyy turvautua kestämättömiin kärjistyksiin, ja vääristelyyn vakaumusten yhdenvertaisuuden puolesta tehdyn kansalaisaloitteen kohdalla (K&k 29.1.)? Samalla linjalla, aloitteen varsinaista ajatusta hämärtäen, jatkoi M. Aholainen mielipiteissä viikkoa myöhemmin (K&k 5.2.).

Pääkirjoituksessa oli valtionkirkosta erityisen ahdas tulkinta. Sen mukaan Suomessa ei edes valtionkirkkoa. Mutta miksi veroviranomainen perii kirkon jäsenmaksut valtionverotuksen yhteydessä? Miksi kirkko saa suorittaa siviilioikeudellisia tehtäviä? Eikö siviiliviranomaiselle kuuluvat tehtävät kuulu juuri sinne, viranomaiselle?

Miksi kirkon vastustus on ratkaisevaa samaa sukupuolta olevien oikeustoimikelpoisten aikuisten avioliittojen tiellä? Miksi yritysten on maksettava yhteisöveroa kirkolle? Mikseivät vanhemmat saa valita lapsen vakaumuksellista perusopetusta, vaan kirkkoon kuuluvalle lapselle uskonto onkin pakollista, ei oikeus?

Jos kirkon asema on niin oikea ja tärkeä kuin se väittää, miksi näistä täytyy pitää vaikka väärin todistuksin kiinni? Jos meillä ei siis ole valtionkirkkoa, kuten pääkirjoitus todisteli, eikö näistä valtionkirkon jäänteistäkin voida jo luopua? Jos ei, niin kerrottakoon rehellisesti, ilman vääristelyä, miksei. Miksi muiden vakaumusten kanssa tasaveroinen asema pelottaa, jos oma pesä on kunnossa?

Sumuvalo

Jaa tämä artikkeli: