Valtionkirkkoa haastetaan
Television Ajankohtaisessa kakkosessa 3.3. yksi uusi ”seurakunta” piti bileet, jossa valot välkkyivät ja jossa seurakuntalaiset, etupäässä 30–40-vuotiaat, olivat ”cocktailtilaisuudessa”. Seurakunnan palkattomat papit pyysivät avustusrahaa, jotta tilaisuuksia voisi jatkaa.
Miten kirkkomme voisi vastata noiden toiveisiin, joilla on kivat hipat ja tapaamiset? Mitä muuta tuo rahaton seurakunta voi tarjota ja kuinka kauan? Jääkö siitä historiaan jotain?
Isäni oli niin sanotusti uskovainen, mutta kirkkoon hän ei patistellut ja kävi itsekin harvoin. Miksi ”roikun” kirkossa? En ole koskaan tuntenut tarvetta lähteä mukaan toimintaan, en nytkään. Joku muu koukuttaa.
Joskus olen miettinyt kirkosta eroa. Saisin vähän taskurahaa, mutta loppujen lopuksi tunnen loukkaavani edesmenneitä vanhempiani. Miksi? Joku käsittämätön side on, side joka on jatkunut vuosisatoja ja joka on antanut ilmeisesti myös turvan. En tiedä, tietääkö kirkko?
Ehkä meidän tiedostamaton tunteemme muuttuu ulkoisten tapahtumien vuoksi. Kirkon tulisi löytää keinoja, miten luodaan nuorillemme jatkuva ja turvallinen elämänkaari kaikkine kirkon palveluineen. Leivän lisäksi tarvitsemme sirkushuveja, mutta ehkä emme vilkkuvia diskoja.
Eija Saha
Jaa tämä artikkeli: