Valtiopäiväjuhla jäi arkipäiväiseksi
Juhlajumalanpalvelus ei olisi pilannut kirkon tulevaisuutta, vaikka se olisikin pitäytynyt traditiossa, joiden luulisi olevan kirkollemme tärkeitä. Vain pari oikaisua jumalanpalveluksen liturgille Hannu Varkille, joka kirjoitti: ”Mukana oli toki esimerkiksi virsi 321, jota laulettiin tuomiokirkossa myös 1863.” (K&k 2.10.)
Ei laulettu, koska se tuli virsikirjaan vasta 1886! Se on vanhan kiitosvirren Te Deumin laajennus. Sitä paitsi kirkon nimi oli tuolloin Nikolainkirkko.
Virret muuten valittiin ymmärtääkseni päivän suositusten ulkopuolelta, miksi ei silloin myös tekstejä.
Pastori jatkaa: ”Mielestämme valitut tekstit olivat tilaisuuteen sopivia.” Vaatii todella suurta ”vaivaa valita” seuraavan pyhän tekstit. Normaalisti otetaan edellisen pyhän teksti, mutta miksi ei niin tehty nyt. Vastaus on yksinkertainen: sapattiteksti sopi käytettäväksi arkipyhäkeskusteluun!
Kysyä sopii, miksi kokonainen suunnittelijaryhmä ei älynnyt ottaa lukukappaleita silloin käytössä olleesta Raamatusta, kuten teki arkkipiispa evankeliumitekstin suhteen. Olisimme välttyneet poliittiselta epäkorrektisuudelta. Missään muussa maassa eikä Suomessakaan ennen nykykäännöstä teksti ole niin Israel-myönteinen.
Seppo Väisänen
Jaa tämä artikkeli: