Puissa voi muhia erilaisia lahottajasieniä, kuten lattakäävän laho, pakurikääpä ja karstasyylä. Kuva: Sirpa Päivinen
Vanha puu voi olla vaarallisen laho
Haitalliset lahosienet voivat aiheuttaa puiden kaatumisia ja samalla vaaratilanteita niiden läheisyydessä liikkuville.
Vanhat puut näyttävät kaupunkien puistoalueilla komeilta, mutta niissä piilee arvaamattomia vaaratekijöitä. Maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti Minna Terhon mukaan vanhojen puiden joukossa ”voi muhia aikapommeja”. Vaikka puu on ulkoapäin hyvännäköinen, sen sisällä saattaa olla haitallisia lahottajasieniä.
Terhon metsätieteen väitöskirja tarkastettiin huhtikuun alussa Helsingin yliopistossa. Tutkimusta varten Terho keräsi yhteistyössä Helsingin rakennusviraston kanssa 250 puun materiaalin, josta 170 puuta oli vaarassa kaatua. Vanhoista puista ei ole kerätty aiemmin Suomessa yhtä suurta aineistoa.
Tutkimuksessa selvisi, että lahottajasienilajeista rungon katkeamisriskin aiheutti useimmiten lattakäävän laho. Muita riskialttiita lahottajia olivat pakurikääpä, karstasyylä, arinakääpä ja vaahterankääpä. Varsinkin onkaloituneista puista tulisi rajata ne puut, joissa laho on vain sydänpuun alueella, eikä puulla tällöin ole kaatumisriskiä. Tällöin puu voi tarjota ekologisesti arvokkaan asuinpaikan muille eliölajeille.
Kaataminen kallista
Puiden vaurioprofiilit riippuvat pitkälti puulajista. Koivulle on tyypillistä yleinen ränsistyminen, vaahteralla taas eniten kaatumisriskiä aiheuttaa isojen oksien ja haarojen repeämisvaara. Lehmuksen taakkana on lattakäävän laho ja runkojen pitkälle edennyt onkaloituminen. Näiden tulosten avulla saadaan parannettua puiden tarkastamisen ja kaatamisen kiireellisyysjärjestystä.
Puita suojellaan viimeiseen asti
Moni saattaa ajatella, että rakennusviraston katu- ja puisto-osasto haluaa ehdoin tahdoin kaataa puita. Tämä ei kuitenkaan pidä puistovastaava Pekka Engblomin mukaan paikkaansa.
– Tavoitteena on pitää puut hengissä mahdollisimman pitkään.
Engblom vastaa Helsingin läntisestä ja eteläisestä alueesta: työt ovat parhaillaan käynnissä Kannelmäessä ja Ullanlinnassa. Kannelmäestä kaadetaan 17, Ullanlinnasta 7 puuta. Lisäksi molemmilla alueilla hoitoleikataan kymmeniä puita. Engblom arvioi näihin hankkeisiin kuluvan 30 000–40 000 euroa. Varsinkin Ullanlinnassa asukkaat vastustivat vanhojen puiden kaatamista, mutta Engblom korostaa, että kaadettavat puut ovat riski turvallisuudelle.
Engblom toivoo, että lähiaikoina puiden harvennusta voitaisiin tehdä Helsingin kallioisissa metsiköissä, joihin on parin kuivan kesän ajalta jäänyt kuivia kalliomänniköitä.
Terho tietää, ettei puiden kaataminen ole ilmaista puuhaa. Kaupungeissa hankalimmat puut kaadetaankin öiseen aikaan, jotta liikennettä ja ihmisiä on mahdollisimman vähän. Joskus myös puun ränsistynyt ulkonäkö saattaa johtaa kaatopäätökseen, vaikka sillä ei muuten olisikaan kaatumisriskiä.
– Joidenkin puiden kaataminen voi kestää kauan, koska työ joudutaan tekemään osissa. Työtä varten voidaan joutua vuokraamaan nostolava-auto tai tekemään liikennejärjestelyjä, jotka osaltaan aiheuttavat lisäkustannuksia.
Huomio juuristoihin
Minna Terhon mukaan puiden hoitoleikkauksilla voidaan pienentää kaatumisriskiä. On kuitenkin tärkeää, että toimenpiteet tekee ammattilainen, koska asiasta tietämätön saattaa vahingossa tehdä puusta entistä vaarallisemman. Juuristoalueisiin tulisi rakennus- ja kaivuutyömailla kiinnittää erityistä huomiota, sillä se ei riitä, että puihin laitetaan runkosuojat.
– Myös juuristo on suojattava liian lähellä runkoa tapahtuvalta työmaatoiminnalta. Lisäksi työmaat tulisi kirjata ylös, jotta niillä olevien puiden tilannetta voitaisiin paremmin tarkkailla.
Terho selittää, että vanhojen puiden tilaa on erityisen hyvä seurata tomografia-laitteella, joka piirtää poikkileikkauskuvan ja antaa eri väreillä signaalin eriasteisesti lahonneista kohdista. Laite on kuitenkin Suomessa vielä harvinainen. Kumivasaralla voi selvittää, onko puussa onkaloita, ja lahoporalla voi mitata puuaineksen lujuutta ja terveen puun osuutta.
Tutkija tietää, että laitteet eivät yksin auta vanhojen puiden tilan seurannassa, vaan olennainen apu tulee puunhoitajan omasta kokemuksesta.
Jaa tämä artikkeli: