Vanhan messukaavan ystävät on unohdettu
Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä oppi ojaan kaada. Vaan nyt on aika kulkenut tästä lampaasta ohi. Menneinä vuosina haluamalla haluttiin uusi, mukamas melodisempi jumalanpalveluskaava. Se runnottiin läpi pakolla. Kaikki jumalanpalvelukset tuli toimittaa uudella kaavalla, harjoiteltiinkin ennen käyttöönottoa.
Silloin ei ymmärretty vanhaa kaavaa tarvitsevia, heitä, joille Jumalan karitsa -melodia oli olennainen osa ehtoollista. Heitä, jotka tunnollisesti veisasivat kunniaa vuodesta toiseen – paastonaikaa lukuun ottamatta. Tosin Mikael Agricolan kirkossa haluttiin ymmärtää, ja haettiin lupa vanhan kaavan käyttämiseen. Tulipa jumalanpalveluksesta jopa suosittu, ja sen perässä kuljettiin pääkaupunkiseudun perukoilta asti. Taisteltiin luvan jatkamisen puolesta, ja laulettiin Herran armahdusta kauniin mollisävytteisesti.
Vaan nyt on loppu edessä, kun papit ja kanttorit eivät halua toimittaa vanhan kaavan mukaisia jumalanpalveluksia. Messuja löytyy kansanmusiikista hevimessuun ja taizémessusta tuomasmessuun, mutta sitä uskollista, vajaan sadan hengen lammaskatrasta ei enää haluta palvella. Miksi Herra, meidät hylkäsit?
Anneli Lindfors
kohta entinen luterilainen
Jaa tämä artikkeli: