null Vanhat puut vaarassa

Tuleeko tähän asvalttia? Keijo Savolan mukaan Espoossa tarvitaan nyt keskeisten avainalueiden suojelua.

Tuleeko tähän asvalttia? Keijo Savolan mukaan Espoossa tarvitaan nyt keskeisten avainalueiden suojelua.

Vanhat puut vaarassa

Espoon metsät ja viherkäytävät uhkaavat jäädä uusien talojen ja teiden alle. Pääkaupunkiseudun viherkehä on korvaamaton luontoverkosto.

Bembölen vanhassa metsässä sataa hiljalleen räntää. Läheisen Kehä III -tien humina ei tänne kuulu. Vastaan kävelee koiranulkoiluttaja, joka kysäisee ohimennen ”Eihän tänne uusia teitä ole tulossa?”

Kohta, jossa seisomme, on Espoon kaupungin metsätyöohjelman ensi vuoden avohakkuukohde.

”Tämä alue on luonnontilaisen kaltainen, yksi harvoista sekametsistä, mitä täällä on. Avohakkuu on hyvin keinotekoinen toimenpide ja muuttaisi alueen talousmetsiköksi”, suojeluasiantuntija Keijo Savola sanoo.

Metsien ja viherkäytävien tulevaisuus Espoossa näyttää Savolan mukaan synkältä.

”Luontoalueet ja niiden muodostamat verkostot nähdään kärkipoliitikko- ja kaavoittajatasolla turhan usein toissijaisina asumisen, elinkeinoelämän ja liikenteen tarpeisiin nähden. Rakentamisen myötä metsien määrä laskee ja viherkäytävien määrä heikkenee.”

Vanhojen metsien ja suurien metsäalueiden suojelu törmää Espoossa lähivuosille asetettujen asukastavoitteiden kanssa. Savolan sanoin ”moni metsä roikkuu löysässä hirressä”. Jos suojelupäätöstä ei ole tehty, metsä on potentiaalinen kaavoitus- tai hakkuukohde.

Pohjois-Espoossa metsien tilanne on parempi kuin Etelä- ja Keski-Espoossa.

”Nyt Pohjois-Espooseenkin ollaan lisäämässä hakkuita. Täällä on paljon hyviä tukkipuita”, Savola sanoo.

Savola on ollut viime vuosina mukana laatimassa luonnonsuojelujärjestöjen lausuntoja Espoon metsätyöohjelmista. Vaikuttamismahdollisuudet kaupunkien ja kuntien metsäsuunnitelmiin ovat hänen kokemuksensa mukaan vähäiset.

Laajojen metsäalueiden suojelu pääkaupunkiseudulla on tärkeää, koska laajat alueet kestävät virkistyskäytön aiheuttamaa kulutusta pieniä paremmin. Suojelutarvetta tarkastellaan Savolan mukaan tällä hetkellä liian usein yksittäisen lajin kuten liito-oravan kautta. Tällöin suuremmat kokonaisuudet jäävät huomioimatta.

Savola kritisoi Espoon kaupunkia metsienkäytön suunnittelun puutteista ja siitä, että virkistysmetsiä käsitellään kuin talousmetsiä. Talousmetsissä pyritään tasarakenteisuuteen ja hyvään puuntuottoon, kun virkistysmetsissä voitaisiin painottaa monimuotoisuutta, kuten eri-ikäisiä puita.

Metsäsuunnitelmia tehtäessä Espoon kaupungin pitäisi Savolan mukaan siirtyä käyttämään METSO-ohjelmaa elinympäristöjen tunnistamisessa. METSO on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteishanke, jonka tavoitteena on turvata rakenteeltaan monipuolisimpien metsien säilyminen. Juuri ne ovat eri lajien elinympäristöinä arvokkaimpia.

Ihmisille metsillä on tärkeä rooli terveellisenä ja rauhoittavana ympäristönä.

”Kukaan ei saisi joutua asumaan niin, että lähimetsään on puolen kilometrin matka. Vaikkapa vanhukselle se voi olla liikaa.”

Metsänhoitaja Tiina Peippo katu- ja viherpalvelujen suunnitteluyksiköstä toteaa, että tarve päivittää Pohjois-Espoon vanhat metsänhoitosuunnitelmat tämän päivän suositusten mukaisiksi on suuri.

”Suunnittelu laahaa jäljessä ja resurssit ovat olleet vajavaiset. METSO-ohjelma on kaupungille kyllä tuttu, mutta on vielä epäselvää, otetaanko sitä käyttöön metsäsuunnitelmia laadittaessa.”

Peippo kuvaa Espoon metsien tulevaisuutta haastavaksi. Asuntoja kaavoitetaan koko ajan lisää, ja metsät sirpaloituvat.

”Toiveena on, että saisimme säilytettyä laajojakin metsäkokonaisuuksia.”

2000-luvulla Espoon kaupunki on tehnyt merkittäviäkin suojelupäätöksiä. 550-vuotisjuhlan kunniaksi kaupunki perusti 17 luonnonsuojelualuetta vuonna 2008. Alueet käsittävät yhteensä 550 hehtaaria metsää.

Valtiolla, kunnilla ja kaupungeilla on lakisääteinen vastuu luonnonsuojelusta, mutta yksityisillä maanomistajilla, yrityksillä ja seurakunnilla vastaavaa erityisvastuuta ei ole.

Metsillä on tärkeä rooli osana pääkaupunkiseutua ympäröivää viherkehää. Alun perin viherkehä oli Sipoonkorvesta Nuuksion, Meikonsalon ja Siuntion kautta Porkkalanniemelle kulkeva, Kehä III -tietä mukaileva luontoalueiden ketju.

Nyt viherkehä on Savolan mukaan laajentumassa ”viherkärrynpyöräksi”, johon kuuluvat myös Espoon ja Helsingin saariston viheralueet sekä kaupunkien sisällä kulkevat viherkäytävät.

”Viherkehän yhtenäisyys on ehdoton edellytys sen ekologiselle toiminnalle. Jos viherkehä pirstaloituu, monet eläin- ja hyönteislajit häipyvät, ja vain puut jäävät. Lisäksi puutarhoista leviävät vieraslajit valtaavat nopeammin pieniä alueita, jolloin lajisto muuttuu.”

Savola pitää viherkehää Suomen tärkeimpänä luontoalueiden verkostona. Viherkehän luontoalueet ovat noin miljoonan ihmisen ulkoilu- ja harrastusympäristö.

”Kasvutavoitteet pääkaupunkiseudulla ovat hurjat. Jos ne toteutuvat, täällä on 30 vuoden kuluttua 400 000 uutta asukasta viherkehän ydinalueella”, Savola sanoo.

Viherkehän suurin uhka on kuitenkin vähättely.

”Monet ihmiset aliarvostavat pääkaupunkiseudun luontokohteita, eivätkä huomaa omien lähialueidensa vanhojen metsien todellista arvoa.”

Bembölen metsässä sade on tauonnut. Savola koskettaa korkean männyn paksua, lohkeillutta kaarnaa. Kilpikaarnaa muodostuu vasta yli 150 vuotta vanhoihin mäntyihin. Nämä puuvanhukset ovat seisseet tässä jo pitkään.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.