Vanhempana vanhemmaksi
Perjantai perheelle. Janniina Haapamäki tekee lyhyttä työviikkoa, jotta saa olla lastensa kanssa. Hän ehti haaveilla tästä elämäntilanteesta toistakymmentä vuotta. Kuva: Jani Laukkanen

Vanhempana vanhemmaksi

Puolitoistavuotias Maya imee maitoa äidin rinnasta kotisohvalla. Ikkunan takana viisivuotias veli Luka kahlaa lumessa naapurinpojan kanssa perheen uuden omakotitalon pihalla.

On perjantai, joten äiti Janniina Haapamäki, 41, on lasten kanssa kotona Itä-Helsingissä. Hän tekee lyhyttä viikkoa asiantuntijatyössä.

– Elämä on nyt hyvin paljon sitä, mistä olen haaveillut.

Haapamäki toivoi lapsia lähes parikymmentä vuotta. Kolmekymppisenä alkoi pelottaa, ettei sopivaa puolisoa löydy ennen hedelmällisten vuosien loppumista.

– Toivon, että olisin saanut elää tämän hetken jo kymmenen vuotta sitten. Olisin voinut jättää väliin vuodet yksin.

Luka kolistelee sisään.

– Viepä lumiset vaatteet kodinhoitohuoneeseen, Haapamäki huikkaa.

Kun poika tarvitsee apua, hänen äitinsä irrottautuu rinnalleen nukahtaneesta kuopuksesta. Lapsi jatkaa uniaan sohvalla tyynyn ja muovilohikäärmeen välissä.

Hevifestarien jatkoilla Janniina Haapamäen ystävä esitteli hänelle mukavan, vapaan miehen, jota oli kehunut jo etukäteen. Haapamäki oli raskaana alle kaksi vuotta ensikohtaamisesta.

– Halusin lasta niin kovasti, että parisuhde olisi varmaan päättynyt, jos mies ei olisi suostunut lastentekoon. Moni hyvä suhde on lähipiirissäni kaatunut siihen. Tunnen useita naisia, joilla ei ole halustaan huolimatta lapsia, ja nyt on ikä tullut vastaan.

Moni äidiksi haluava nainen epäröi synnyttää lasta, jos oma työtilanne on epävarma. Ja monella nuorella naisella se on.

Kun Haapamäki tuli ensimmäisen kerran raskaaksi, hänellä oli määräaikainen työsuhde. Hän ehti vaihtaa toiseen kiinnostavaan pätkätyöhön ennen kuin vatsa alkoi näkyä. Avomies työskenteli freelancerina.

– Mies mietti, miten pärjäämme taloudellisesti.

Haapamäen työntekoa kiiteltiin ja hänen hoitamansa työ jatkui, mutta silti määräaikaisuutta ei jatkettu hänen jäädessään äitiyslomalle. Haapamäki kertoi asiasta ammattiliittoon, jonka avulla hän sai entiseltä työnantajaltaan kohtuullisen korvauksen.

Janniina Haapamäki nautti kotiäitiydestä vuoden ennen kuin haki uutta työpaikkaa. Heti tärppäsi. Yhtä työpaikan vaihtoa ja kymmenkuntaa määräaikaisuutta myöhemmin hän sai vakinaisen viran.

– Maya oli silloin jo ilmoittanut tulostaan, mutta raskaus oli niin alkuvaiheessa, ettei se näkynyt.

Haapamäki silittelee tytön pyöreää poskea, jotta tämä heräisi myöhäisiltä päiväuniltaan. Lapsi havahtuu kitisten.

Ikä auttaa olemaan kärsivällinen lasten kanssa. Niin Janniina Haapamäki ajattelee.

– En usko, että olisin jaksanut yövalvomisiakaan paremmin nuorempana.

Hänestä lapsen voi hyvin saada vähän vanhempana, jos äitiyteen tarjoutuu tilaisuus silloin.

– Onneksi on myös esimerkkejä naisista, jotka ovat saaneet lapset nuorena ja pystyneet sen jälkeen luomaan uraa. Kaikki tuntemani naiset ovat tehneet lapset heti kun mahdollista, jos ovat halunneet äidiksi.

Haapamäki keinuttaa sylissään Mayaa, joka on yhä unenpöpperöinen. Hän alkaa valmistella lähtöä perhekahvilaan.

– Lapset ovat siellä keskiössä, joten ei haittaa, vaikka joku äiti on 18 vuotta ja minä nelikymppinen.

Vain yksi asia surettaa omassa iässä. Haapamäen ikäinen lapsuusystävä tuli juuri mummoksi.

– Jos Maya saisi lapsen yhtä vanhana kuin minä hänet, olisin silloin kahdeksankymmentä. Haluaisin ehtiä nauttia lapsenlapsistakin.

Pihla Tiihonen
 

Jaa tämä artikkeli:

Minuutissa mystikoksi

Villi city